Tavoistaan poiketen Wanha Rouva on ollut ”menossa” melkein peräkkäisinä päivinä eikä lötköttelypäivä ole vielä huomennakaan
eikä tiistaina eikä keskiviikkona! Rupeaa tuntumaan ihan ylivoimaiselta.
Perjantai-illalla vääntäydyin
entisen työmaani konserttisaliin, jonka akustiikkaa moitin kesällä Akseli-monologioopperassa. Oli tarjolla puhallinmusiikkia korvat täyteen. Olen yliherkistynyt Turun konserttitalon kovalle saliakustiikalle, tässä salissa ei tullut
samanlaista vaikutusta vaikka lava oli täynnä puhaltajaa ja rummunlyöjää
..
Oli siis Laivaston
Soittokunnan ”tupaantuliaiskonsertti”, pumppu on muuttanut Pansion laivastoasemalta Linnankadulle kaapaten siinä sivussa käyttöönsä opetus- ja harjoitusluokkia niin musiikkileikkikoululta kuin tanssijoilta ja laulajilta
ja.. 
mitä nyt olen sivusta kuullut.
Sali oli täynnä torvisoiton ystäviä ja virallista Puolustusvoimien
porukkaa, oli siellä varmaan se korkein sotilassoittoherrakin joka Wanhalle Rouvalle esiteltiin kerran Musiikkitalon yleisölämpiössä. Tämän konsertin yleisö oli pullollaan tuttavia, oikein herkullinen kattaus, tavalla
tai toisella puhallinmusiikkiin liittyviä ihmisiä. Ja muutamia muunlaisiakin – oli siis loppujen lopuksi ihan antoisaa että jaksoin poistua
tästä ikuisuusprojektista jonka loppu häämöttää jossakin.. Bändissä oli keikalla muitakin muusikoita kuin vakinaisessa työ-/virkasuhteessa olevia Laivaston
SK:n soittajia.
Fiksusti ohjelmaan oli valittu myös yksi Benjamin Brittenin teos, Russian Funeral, olihan 22.11. juuri BB:n 100-vuotissyntymäpäivä
– teos oli aivan omaa luokkaansa (väheksymättä muitakaan esitettyjä
kappaleita!).
Me
kaikki televisiossa julistettavaa joulurauhaa katsovat tiedämme tämän puhallinorkesterin! He ovat niitä urhoollisia, jotka sormet ja huulet melkein jäässä puhaltavat meille joulua.. ja Porilaisten marssin! 
Kapellimestarina on toiminut jo pitkään ”meidän talon entinen”, musiikkikomentajakapteeni
(vau mikä titteli!) Timo Kotilainen, riveissä soittamassa useita ”entisiä” sielläkin.
Konsertin lopussa ylimääräisenä esitetyn Merivoimien esikunnan sekä Helsingin ja Turun
laivastoasemien kunniamarssin (säveltäjä Toivo Kuula) kapellimestari esitteli muutamalla sanalla mainiten että vaikka paikalla on useita upseereita (?), nyt oltiin konsertissa eikä kunniamarssin aikana nousta seisomaan..
Well, hyvä mielihän tuosta illasta jäi. Samana päivänä, kun brittiläinen säveltäjä Benjamin
Britten olisi juhlinut 100-vuotissynttäreitään, vietti 89-vuotispäiväänsä Turussa entinen työtoverini Tuulikki. Tutustuin Tuulikkiin keväällä 1972 aloittaessani työn Turun yliopiston hallintovirastossa. Samassa huoneessa istuimme ja samoja töitä teimme. Nyt emme kumpikaan
ole enää töissä, ystävyys on säilynyt. Tuulikki on ollut minulle mm. käytännön apuna vuosikymmenien aikana monessa asiassa, esimerkiksi kesäaikaan kun kaikki muut ovat kesälomilla kuka missäkin, ja
vaikka ikä on verottanut hänenkin fyysisiä voimiaan, henkinen kunto on kuin sillä kuuluisalla partaveitsellä! (Pää leikkaa kuin..) Tänään kävin hänen luonaan onnittelukäynnillä jäätelöpönikän
ja piparkakkupaketin kanssa.
Tämän päivän Hesarissa on Annamari Sipilän kolumni ”Eroon turhista ystävistä”. Sipilä on perehtynyt nykyajan ystäväkoodin muuttumiseen. Tuli juttua
lukiessa mieleen, että ”ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli” vaikka hän hiukan vinosti hymyillen huomioitaan tarjoilikin.
Juttu alkaa ”Nyt on muotia perata ystäväpiiriä ja karsia joukosta
turhat tyypit. - - - meille on on kertynyt vuosien varrella ns. ystäviä, jotka eivät enää täytä ns. ystävän tehtäviä”.
Sipilä listaa näitä virkaheittoystäviä, he ovat
”kitisijöitä, ripustautujia ja negatiivisen energian levittäjiä. Haamuja menneisyydestä, jota ei enää ole. Ottajia, jotka eivät anna. Ihmisiä, joilla on vääränlaiset arvot tai keittiönkaapit.”
Tässä kohtaa olin jo aivan varma, että Wanha Rouva on sellainen vääränlainen ystävä, keittiön kaapitkaan kun eivät ole kelvolliset (ainakaan 154 cm -pitkälle pätkälle) ja ns. arvoista
puhutaan nykyään aika harvoin. Pelkäämmekö olla rehellisiä? Jätämme puhumatta jos
on vaara että mennään syville vesille?
Luin eteenpäin. Energisyys on kuulemma vähimmäisvaatimus. ”Kysyttyjä ystäviä ovat nuoret, hyvin vanhat, hyvin kauniit ja hyvin rumat ystävät.
- - - ”Avomerikalastajat, kirurgit, ihmisoikeustaistelijat, huipputason sakin pelaajat (etenkin ukrainalaiset). Muotia ovat myös tavisystävät, mutta tavalliset entiset ystävät eivät kelpaa. Kyseessä pitää
olla sertifioitu tavis.”
- - -
Onneksi Wanha Rouva on niin vanha (mutta koska ollaan hyvin vanhoja?) ettei meikäläiselle ystävien suhteen
tuollainen luokittelu passaa. Mutta kuten sanottu, ei niin pientä pilaa.. uskoisin Sipilän löytäneen jotakin heijastumaa nykymaailman todellisuudesta.