.. ja mega(kapu). Konsertti, joka kesti ylimääräisineen noin 2 h 30 min, oli lajissaan malliesimerkki siitä, miten konserttiyleisö, kaupunkilaiset, rakastaa. Torstaina
7.11.2013 pääasiallinen musiikillisen rakkauden kohde oli eräs bassolaulaja
. Se Turkuun kaivattu
konserttitalo ns. Hämähäkkitontilla täyttyisi vaivatta tämän sankarin esiintyessä.
Olin päivällä kovin vastahakoinen kömpimään ulos kotikolosta ja lähtemään ulos -
mistä matalapaineesta moinen lienee johtunutkaan - vaikka Turun konserttitalossa oli odotettavissa koko ilta Wagner-Verdi –herkkua hyvällä kattauksella: Matti Salminen, tämä meidän turkulaisten
rakas, aisaparinaan Leif Segerstam ja tietenkin Turun kaupunginorkesteri (fiinimmin TFO).
Sali (1002 istumapaikkaa) oli ihan täynnä, yksi onneton oli nähtävästi sairastunut
niin pahasti ettei voinut tulla yskimään konserttiin. Yksi hento kännykänvihellys konsertin alussa yritti kuulua, mutta eipä tullut yhtään taputuksia vääriin väleihin.
Toki ohjelmaa ei oltu haettu siitä hiljaisempien nuottien osastosta, mutta huonolla tuurilla ja huolimattomasti aina olisi köhäpuuskahdus
voinut osua siihen kohtaan, missä Matti Ensimmäinen Suuri ohentaa valtaisaa ääntään ja melkein kuiskaa ne vakavimmat asiat
. Aaah..
Ohjelma sinänsä oli laadittu niin varman päälle, niin varman päälle että! Mutta sillä oli
aivan määrätty tarkoitus, ymmärrän. (Selviää konsertin ylimääräisen spiikkauksesta jonka hoiteli Leif.) Ohjelmassa oli ”korvamatoja” Tannhäuserista, Lentävästä hollantilaisesta,
Valkyyriasta, Lohengrinista, Tristanista, Simon Boccanegrasta, Macbethista, Don Carlosta jne. No joo joo, Marken monologi ei ole varsinainen jokapojan/-tytön hyräiltävä.. sen aikana huomasin muistelevani myös Musiikkitalon Tristan&Isolde-esitystä
Helsingin Juhlaviikoilla 2012 ja Matin/Marken astelemassa käyväportaita alas kohti näyttämöä.. Nyt mukana olivat mehevimmät alkusoitot ja tunnetuimmat bassoaariat, Verdi-osastossa tummana sokerina pohjalla Filipin monologi
”Ella giammai m’amo”
.
”She never loved me...!
No, that heart is closed to me,
She has no love for me...!
I
can still see her
How sad she seemed
The day she saw my white hair
When she came here from France.
No, she has no love for me.”
Myöhemmin backstagella
suuren yleisön sanansaattaja (?) Wanha Rouva yritti oikaista omalla tavallaan tuota surullista huokausta ajatuksena ”ei se ny kyl nii oo, kyl me sunt rakasteta niinpal kauhiast”, ajatus supistui kuitenkin yhteen sanaan..
Tulevana keskiviikkona (13.11.2013 klo 19.03) tämä konsertti on kuunneltavissa YleRadio Ykköseltä, suosittelen kuuntelemaan ja ihan loppuun, sinne ylimääräiseen
saakka.
19.03 Turun filharmonisen orkesterin konsertti.
Joht. Leif Segerstam, sol. Matti Salminen, basso. - Richard Wagner: Alkusoitto
oopp. Tannhäuser; Dalandin aaria oopp. Lentävä hollantilainen; 3. näytöksen alkusoitto oop. Lohengrin; Marken monologi oopp. Tristan ja Isolde; Valkyyrioiden ratsastus oopp. Valkyyria. Giuseppe Verdi: Alkusoitto oopp. Kohtalon voima;
Fiescon aaria oopp. Simon Boccanegra; Banquon aaria oopp. Macbeth; Balettimusiikkia (Ballabile) oopp. Aida; Filipin monologi oopp. Don Carlos. - Toimittajana Inari Nuutero. (Äänitetty Turun konserttitalossa 7.11.)
Olipa mukava pitkästä
aikaa käydä kuulemassa kotikaupungin bändiä ja tapaamassa muusikoita. Paussilla eräs muusikko kysyi minulta: No? Tarkoittaen, miltä orkesteri kuulosti kun en ollut aikoihin heitä
kuullut. Niin, siinä kohtaa oli pakko huokaista ja nostaa esille se, mikä minua kiusaa ja häiritsee tuossa salissa
, musiikki tulee
liian kovalla volyymilla, esim. hienot trumpetit saavat Wanhan Rouvan rypistämään kulmia usein vaikka muusikot soittavat niin kuin vaskisoittajien kuuluukin soittaa, kirkkaasti, puhtaasti ja tarvittaessa kovaa, tai viulut heleästi, sellot
ja bassot tumman pehmeästi ja/tai tukevasti jne jne. Sali tappaa nyanssit ja nautinnosta tipahtaa puolet pois
.
Solistimme kiitti orkesterista, erikseen ja tavanmukaisen konserttimestarisemenonian lisäksi, upeasti soittanutta bassoklarinetistia, nuori hento nainen ison soittimen takana (Henna Jämsä?),
ja Filipin monologin kauniisti aloittanutta soolosellistiä, Andreas Hellingiä. Kiitokset paikallaan.
Musiikki oli ihanaa. Verdiä ja Wagneria – tämän säveltäjäkaksikon syntymäpäiviä voitaisiin
juhlia isosti jo viimeistään viiden vuoden kuluttua. Wanha Rouva on väsynyt mutta onnellinen – taas kerran. Ilmassa oli pakahduttavasti historian lehtien havinaa, monessakin mielessä. Taisi jollain toisellakin tulla tippa
linssiin ei vain Wanhalla Rouvalla. - Arvatkaa muuten kuka täyttää ns. pyöreitä vuosia vuonna 2015
, siis kuka muu kuin Jean Sibelius?
Konsertin superbonuksena Wanha Rouva kaappasi illan tähden istumaan viereensä backstagella konsertin alkua odotellessamme. Räiskyvän hullutteleva keskustelu lennätti tunnelman kattoon jo ennen kuin yhtäkään ääntä
oli laulettu tai soitettu. Kolmekymmentä vuotta!
Tämän
totesin Matille konsertin jälkeen että niin kauan olen hänen takkinsa helmassa roikkunut (pituuseromme on noin puoli metriä..). Kyllä siinä jonkinlaiseksi tutuksi ja ystäväksi tulee, vaikka ne tapaamiset ovatkin lyhyitä.
”Meidän talon entinen”, super mega.
Kuulin ennen konserttia myös, että vain koska kysymyksessä oli Turku, Matti tuli hoitamaan tämän konsertin,
oli nimittäin edellispäivänä saanut lääkäriltä diagnoosin: poskiontelotulehdus. Antibioottiresepti kouraan - ja lavalle! Jossakin muussa kaupungissa kuten esim. Berliinissä olisi kuulemma vain ilmoitettu että
illan tähti on sairastunut. Molemminpuolista rakkautta siis
. - Turvallista matkaa Moskovaan, terveisiä Eri Klasille!
Puutorin Heseltä
piti yösyömiseksi hakea mega-hampurilainen, tietenkin, megakonsertin jälkeen. Nyt ei tarvittu Mammuttia sängyssä, Wanha Rouva ei pystyisi keskittymään Donnerin politiikkamuisteloihin, sinänsä mielenkiintoisiin -
ei tällaisen illan jälkeen.
http://www.youtube.com/watch?v=xpqAAzk6VhU&feature=related
Filipin monologi jatkuu:
Where am I...? Those torches
They’ve nearly burned out...!
The sunrise brightens my balcony!
Dawn is already breaking!
I see my days passing slowly!
Sleep, O God!
Vanished from my languishing eyes!
I will sleep alone in my royal mantle
When my day has reached evening;
I
will sleep alone under the dark vault
There, in the Escurial tomb!
If the regal crown could give me power
To read the hearts, that
God alone can see...!
If the prince is sleeping, the traitor is waking;
The king loses his crown, and his honor!
Ella
giammai m'amò...!
No, quel cor è chiuso a me,
Amor per me non ha...!
Ove son...? Quei doppier
Presso a finir...!
L'aurora imbianca il mio veron!
Già spunta il di!
Passar veggo i miei giorni lenti!
Il sonno, o Dio!
Spari da' miei occhi languenti!
Dormirò sol nel manto mio regal
Quando la
mia giornata è giunta a sera;
Dormirò sol sotto la volta nera
Là, nell'avello dell'Escurial!
Se il serto regal
a me desse il poter
Di leggere nei cor, che Dio sol può veder...!
Se dorme il prence, veglia il traditore;
Il serto perde il
Re, il consorte l'onore!
Dormirò sol nel manto mio regal
Quando la mia giornata è giunta a sera;
Dormirò
sol sotto la volta nera
La, nell'avello dell'Escurial.
(Tekstit
löydetty internetin monipuolisesta maailmasta.)
Vinkki: YouTubessa on nähtävänä
ja kuultavana viime kesän Salzburgin musiikkijuhlien 5-näytöksinen Don Carlo, mukana solistiset hurmurit Jonas Kaufmann
,
Thomas Hampson - ja meidän Matti. Linkit tässä, näytösjärjestyksessä:
https://www.youtube.com/watch?v=INIGuW0P9pw
https://www.youtube.com/watch?v=nwjmhdz7a3M
http://www.youtube.com/watch?v=q0CzGKFdibc
https://www.youtube.com/watch?v=TBlvVxjfVDg
https://www.youtube.com/watch?v=Z2kyCu5tF0o