”.. mikä oli varsin olennaista aikaa musiikin historiassa.” Toimittaja Kare Eskolan ilmaisu Pähkinänsärkijä-ohjelmassa Yle Radio Ykkösellä perjantaina 25.10.2013. Seuraavassa
lauseessa olennainen jo vaihtuikin toiseen, ehkä parempaan sanaan siinä yhteydessä.
Kas kas, taas tulevat tajuntani pintaan SANAT.
Kuuntelen aika paljon radiota, pääasiassa Ylen Ykköstä ja Yle Puhetta. Aika usein hyvän asiaohjelman ajatuksia murentaa haastateltavien tai muiden asiantuntijoiden ”niinkuttaminen
” – ja nykyään vielä suositumpi turha sana ”tavallaan”.
Kuunnelkaapa! Ärsyttävästi ylimääräiset turhake-sanat, elleivät kokonaan mitätöi niin ainakin häiritsevät varsinaista asiaa. Jos kysymys on vertailusta tai tarkennuksesta, tavallaan on OK vaikka
sen joskus voisi vertailussa vaihtaakin ilmaisuun ”ikään kuin”.
Olen usein pohtinut, eivätkö näiden tavallaan-lausuntojen antajat usko omaan asiaansa? Eikö poliitikko ole tehtäviensä tasalla, eikö
hän osaa?
Olen leikitellyt matkimalla puhujia ääneen jättäen nuo ylimääräiset tavallaan-lisukkeet pois
ja voilá! lausuntojen ajatus, vaikeakin, on tuntunut heti ymmärrettävämmältä. (Ei kai se siitä johdu että kertaus on opintojen äiti? aina ei ole mahdollisuutta kerrata eikä ohjelmantekijä saa luottaa
siihen, että kuulija kertaa ohjelman minkä sanoma jäi epäselväksi..)
Aina silloin tällöin, ainakin ”ennenvanhaan”, kuulijat kritisoivat paljon radiosta kuultavaa puhetta, siis puhumista, sanojen ääntämistä
ym vastaavaa audiota, mikä niissä meitä häiritsi. Niistä asioista ei kukaan enää valita. Onko puheilmaisun tuottaminen parantunut?
En osaa sanoa. Olemme ehkä pinnallistuneen kulttuurin myötä turtuneet huolimattomaan ääntämiseen.
Nyt olisi syytä suureen ääneen
kritisoida noiden ylimääräisten täytesanojen käyttöä. Onko kritisoitu? Ainakaan minä en ole huomannut enkä itsekään ole (vielä) jaksanut siihen julkisesti paneutua. Olemmeko jo niin turtuneet ”turhien
sanojen soittolistaan” että emme edes huomaa niitäkään?
Niinkuttamisesta on tullut maan tapa, korva
ei sitä enää kovin usein tunnista häiritseväksi – mikä riippuu tietenkin niinkua seuraavasta asiasta, jos asia on kiinnostava, niinku on helpompi ohittaa.
Mistä johtuu, ettei turhista sanoista nurista?
Olemme siis joko niin fiksuja ja skarppeja kuulijoita että osaamme automaattisesti suodattaa turhakkeet pois
tai sitten omatkin ajatuksemme ovat
jo niin hämärtyneet että siksi emme noita sanoja huomaa vaan luulemme niiden liittyvän itse esiteltävään asiaan ihan oikeasti
- tai sitten vain kuulemme, emme kuuntele
. Hm.
Ylen johtaja Lauri Kivinen, joka vaikuttaa kohtalaisen fiksulta mieheltä
(mielipiteeni perustuu kokonaan tiettyyn konserttihaastatteluun..), voisi määritellä ja ohjeistaa puheohjelmat niin, että kaikista ohjelmista, joissa on vähintään 2 puhujaa, poistetaan kaikki
tavallaan- ja niinku-sanat ja jäljelle jäävä tyhjä ohjelma-aika varattaisiin esim. kuulijapalautteelle tai sinfoniamusiikille tai molemmille jos turhakkeita on paljon.
Mitä siitä seuraisi? Ainakin yhtä mielenkiintoisia ohjelmia, luulisin. Olen nimittäin aivan varma, ettei ihmisillä nykyään ole niin paljon oikeaa sanottavaa kuin mitä heille
on ohjelmissa varattu aikaa. Politiikkaohjelmiakin on radiossa niin paljon (muun median lisäksi) ettei haastateltavilla millään voi aina olla uutta tärkeää sanottavaa! Toistetaan siis vain ne asiallisimmat ohjelmat –
turhakkeet niistä poistettuina..
Päivitys 2.11.2013. Miten saatoinkaan unohtaa näistä korvaamattomista sanoista/sanapareista TOTTA KAI -ilmaisun?!?!
Muutamaankin kertaan lauseeseen upotettuna sopivasti korostavat niin tärkeää ja ainutlaatuista sanomaa..
Tuli taas uusi Suomen Kuvalehti
. Haa, kansijuttu on otsikoitu ”Tyhjää tekstiä. Miten kotimaisesta kaunokirjallisuudesta tuli tasapaksua.”
Lupaavaa! Menenkin tästä
hakemaan kirjoituspöydältä lukulasit ja pakastimesta jäätelöpönikän ja siirryn niiden ja SK:n kanssa olohuoneen sohvalle.