Mitä kertovat sanaselitykset sanasta offertorium?
Place to which offerings were brought, selittää
yksi googletettu vastaus.
Wikipediassa näin: Offertorium on anglikaanisen ja katolisen messun osa, joka edeltää varsinaista eukaristiaa (ehtoollista) ja jonka aikana seurakunnalta kerätään kolehti. Musiikillisesti offertorium
on yleensä lyhyt instrumentaali tai vokaaliteos, joka on sävelletty offertorium-lauseisiin.
Hm. Onhan noissa musiikillisissa requiemeissa nähty ja kuultu offertorium-osia. Kokonaisuuteen upotettuina ne ovat kuitenkin vain yksi osa.
Minulla oli onni olla helmikuussa 2012 mukana RSO:n konsertissa jossa solistinumero oli Sofia Gubaidulinan Offertorium, viulusolistina Vadim Gluzman. Viulu, josta hän ennen konserttia pidetyn esittelyn aikana huomautti että
soitin on Hän (”she, not it”!).
Jo konsertin aikana, ja myöhemmin katsoessani ko. esitystä
kymmeniä kertoja YouTubesta, ymmärsin hyvin, että soittajan ja soittimen välinen suhde on juuri noin läheinen: she, not it. Onhan melko tavallista että ihmiset, puhuessaan eläinlemmikeistäänkin, käyttävät
niistä (!) pronominia ”hän”. Gluzmanin Stradivarius on hänelle elävä olento. Hän. Seuratessani tätä esitystä uskon sen. Katsokaa miten Gluzman pitelee Stradiaan..
Vadim Gluzman syntyi Neuvostoliitossa, muutti perheensä kanssa vuonna 1990 Israeliin jossa hän sai opettajakseen Yair Klessin. Tuttu nimi! Kyseinen herra piti joskus vuosia, vuosia sitten viulunsoiton mestarikursseja entisen työmaani
opiskelijoille. Small small world!
https://www.youtube.com/watch?v=QlFx7g_r1C4
https://www.youtube.com/watch?v=3Y8zt777SMM
https://www.youtube.com/watch?v=kIFTn_ILpuo&list=RD02QlFx7g_r1C4
Osat 1, 2 ja 3.
Gubaidulinan Offertoriumissa on jotakin kummallista. Siihen on helppo
eläytyä mutta sitä on vaikea kuvailla. Tosin eläytyminen ei ehkä olisi niin helppoa ellei ”esittäjäpaketti” olisi niin super kuin tuo ylläoleva, joka tässä sunnuntaipäivässäni hohtaa.
Ulkona kirpeässä päivässä paistaa aurinko kirkkaasti
ja houkuttelee
, mutta koska juuri tämä
musiikki ei ole (tietääkseni) levyllä eikä siis ladattavissa puhelimen muistiin, en voi lähteä ulos kävelylle. Tekosyykö? Ei kai.. 
(Tarkennus maanantaina: Muita levytyksiä on, kertoo henkilö joka tietää, mutta kun haluaisin
juuri tämän RSO-Lintu-Gluzman -version..)
Tämä offertorium ei ole osa mistään messusta, tämä on itsessään
– messu, jos niin halutaan – kokonaan oma maailmansa. Mikä tässä minua niin puhuttelee? Varmasti kokonaisuus. Kun katson ja kuuntelen Gluzmania, Lintua, orkesteria, omat ajatukseni kulkevat oudoilla reiteillä, muistelen
RSO:n konserttia, sen pakahduttavaa tunnelmaa – ohjelmassa kun oli muutakin huumaavaa – tunnen virkistyväni, ajattelen kaikesta/kaikista hyvää, uskon siihen että lopulta elämäni palaa raiteilleen. Joskus.
Mutta miten orkesterimuusikoiden pulssi tasaantuu tuollaisen esityksen jälkeen? Entä kapellimestarin? Vaatii käsittämätöntä
taitoa ja henkistä voimaa olla osa tuollaista intensiivistä kokonaisuutta yhä uudelleen ja palautua sitten ns. normaaliin elämään, eläytyä uudelleen ja osata TAAS, palautua normaaliin..
10 pistettä ja papukaijamerkki, thank you for the music
Gluzman, Lintu, RSO.
Anteeksi ystävät, taas tuli löpinää musiikista, vaan mihinkäs sitä
seepra raidoistaan pääsee..