kalenteri

Pölyt pois Beethovenista..

.. ja ilman partituuria, ”tuulettaja” neljä kertaa kiitoksille, salissa yleinen ja yhteinen riemujuhla seinästä seinään ja permannolta kattoon!Villi Wanhasta Rouvasta tuntui kuin olisimme halunneet ruveta pomppimaan – ainakin minä ja ilmeisesti suuri osa salin täyttäneestä yleisöstä. Ehkä joku taaempana salissa pomppikin. Kiitos niiden parittomien (Kolmas Eroica, Viides Kohtalo) väliin jäävän neljännen sinfonian, B-duuri op. 60, tarjoilemisesta, sillä draivilla ja niillä nyansseilla ei varmaan monikaan meistä ollut Nelosta ennen kuullut! Kiitos, MagicFinger! Mitä kaikkea uutta vanhoista klassikoista tulee Wanhalle Rouvalle vielä avautumaankaan?Silmänisku

Konsertin aloitti Magnus Lindbergin Chorale, hieno, heti rakkaalta tuntuva humiseva ja monitahoinen (ja aivan liian lyhyt tälle hitaalle kuulijalle! 6 min) kappale, se tulee hankittavaksi myös minun levyhyllyyni vuonna 1998 säveltäjän 40-vuotisjuhlinnan kunniaksi tehdyn, suosikkikappaleellani Feria alkavan  levyn pariksi. Tänään (siis eilen) onnistuin häiritsemään Lindbergiä jo ennen konserttia kahvilassa ja sain kuittauksen Ferian levyvihkoon, konsertin jälkeen backstagellakin keskustelu sivusi hiukan samoja ympyröitä.

Choralen viimeisten sointujen aikana lavalle hiipi nuori, sympaattisen oloinen viulutaituri, Alina Ibragimova, ja suoraan Lindbergin Choralesta jatkui Alban Bergin Konsertto viululle ja orkesterille, konserttoon on liitetty lisänimi Erään enkelin muistolle. Voisin ajatella että joku osa siitä voitaisiin soittaa hautajaisissani – vaikka en mikään enkeli olekaan. Ai niin, onhan niitä enkeleitä monenlaisia..  ehkä sittenkin mieluummin Chorale?

Konsertin alkuosa jäi pyörimään päähän. Muodon vuoksi (pitääkö aina väliajalla lähteä jaloittelemaan?) Wanha Rouva vääntäytyi kävelylle Musiikkitalon seurusteluaulaan joka tavan mukaan oli aivan tukossaVihainen. Onneksi olen keksinyt väljän reitin päästä aulan sille puolelle jossa ei ole tarjoilua.  Esimerkiksi siitä osasta etupermantoa jossa nyt istuin, pääsee loistavasti kun kulkee salin yläpermantokäytävää ja menee aulaan siitä viimeisestä ovesta. Ja kas, kuka olikaan siellä väljemmillä vesillä: HBL:n musiikkitoimittaja, säveltäjä (ainakin ennen nuorena poikana?). Olipa iloinen jälleentapaaminen, herra kun on ollut virkavapaalla vuoden. HymyileväHyvä kirjoittaja, mielenkiintoinen persoona, valioyksilö sarjassamme ”meidän talon entisiä”.

 

Käsiohjelmassa luvattuun kevennykseen siirryttiin väliajan jälkeen
http://yle.fi/musiikki/klassinen/rso/documents/20130310_suomi.pdf , oli pakko siirtää Lindberg-Bergin aiheuttamat hapuilevat ajatukset taka-alalle.

 

Loistavasti laadittu ohjelmajärjestys, jälleen kerran. Tarvitaan asialleen omistautunut ja laajasti aluetta hallitseva plus syistä ja seurauksista oikeasti kiinnostunut henkilö luomaan ja päättämään ohjelmakokonaisuuksista, joissa AINA on ”sitä jotakin”.Hymyilevä Voin vain arvailla, miten paljon aikaa ja energiaa kuluu näiden suunnitteluun, se työ ei näy julkisuudessa. Henk.koht. kokemuksesta tiedän, että ne ohjelmat koukuttavat, siksi Wanhan Rouvankin kulku yhä useammin suuntautuu vihreään taloon Helsingin Mannerheimintiellä.

Melkein ääneen nauraen Wanha Rouva kiiruhti konsertin jälkeen backstagelle, sinne kokoontui taas jonkinmoinen vakioporukka, linnunlaululle antautunut perheyhteisö, uskallan sanoa. Saimme käsiimme illan ohjaajan, tuli esiin (ehkä hiukan itsekseen ähkäisten mutta ilmeisen iloisena) lipimärkänä, tukka pystyssä, hän ei saanut aikaa hengähtää ennen kiitosrumban alkamista – mutta se taas ei riippunut meistä ”siviilikuulijoista”. Olisimme kyllä kiltisti odottaneet kunnes kapellimestarihuoneen ovi avautuu. Virallinen avaintenhaltija meni sisään kysymättä ja odottelematta.Hämmentynyt 

 

Yleisen hyörinnän aikana meillä kaikilla oli hangonkeksi-hymyHymyilevä, sain minäkin halata hellästi illan sankaria ja luovuttaa tuomani syntymäpäivälahjan, poislähtiessäni toivotti lopuksi eräs toinen tärkeä halattava kauniisti ”turvallista matkaa”, tietäen, että kiiruhdin taas Turun bussiin. Tästä eräänlaisesta aikatauluongelmastani olimme keskustelleet jo silloin, yli 2 vuotta sitten, kun M-talo valmistui. Bussissa ihmettelinkin taas sitä, miten nopeusrajoitusten numero 6 on ikäänkuin luettava numeroksi 8, siis että 60 = 80 km/tunnissa. Pitäsikö sen eka numeron olla suurempi? Minne osoitetaan aloite?

Ellei tulevan viikonvaihteen ohjelmani olisi jo buukattu muihin menoihin (kirjamessut, oopperaa ja huom: tiistaina teatteria!), menisin huomenna (siis tänään) RSO:n konserttiin uudelleen. Beethovenin riemu ja raikkaus pysyy mielessä, mutta Lindberg-Berg –yhdistelmää haluaisin pohtia ja kuunnella uudelleen. No joo joo, tuleehan uusintakonsertti illalla Teemalta ja saan sen talteen – mutta mikään taltiointi ei korvaa mukana olemista audiovisuaalisessa musiikin draamassa ja/tai hurlumheissä.

NYT voisin mitata verenpaineen joka varmaan olisi aivan ihanteellinen vaikka onkin keskiyö, pulssi tosin huitelee ylälukemissa. Ei se mitään, musiikki hoitaaCool. Kelloranteeseeni tosin taitaa taas tulla mustelma, kiitos väljän metallirannekkeen - ja Beethovenin ja..

Ehkäpä en nyt tänä yönä odota sanomalehtiä vaan piiloudun peiton alle, Donnerkin saa puolestani huilata nyt, Mammutti olisi liikaa ja liian erilaista tähän oloon. Kello on kohta 02 torstaina. - Olipa upea äitini 104-vuotissyntymäpäivä eilen.

Toivottelen onnea sille toiselle mukavalle väliajalla tapaamalleni ”meidän talon entiselle” jolla on torstaina RSO:n koesoitto.

 

Torstai-illalla kello 21.20

Tämän konserttilähetyksen suurin plussa oli ohjelman lopussa oleva kiehtovan älyllinen ja tasapainoinen, kolmen kulttuuri-ihmisen käymä keskustelu jota toimittajat eivät onneksi suuremmin häirinneet. Säveltäjä Magnus Lindberg, valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen ("meidän talon entisiä" hänkin, trumpetisti) ja kapellimestari Hannu Lintu keskustelivat kulttuurista niin - mikä se sana olisi? tyylikkäästi? monipuolisesti? kompaktisti? Muutamaan minuuttiin herrat saivat asiaa, jota keskustelua voisi laajentaa kokonaan omaksi ohjelmakseen.Hyvä

- Jos tämä ohjelmakokonaisuus joskus uusitaan, se kannattaa katsoa loppuminuuteille saakka! Ja tietenkin myös Areenasta, missä se tulee olemaan noin kuukauden ajan seurattavana.

Kuten vähän ennakkoon pelkäsin, tv-kamerat tuntuivat hillitsevän eilisen riemukkuuden toistoa, ehkä TV-yleisökin oli jäyhempää tänään. Ja muusikot uupuneita? Ei kai!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS