uutisia

.. joka innoissaan, saatuaan ko. statuksen, pisti pyörimään kaikki mahdolliset ideat joita voisi kulttuuri-sanaan liittää. Siitä on kulunut kohta jo 3 vuotta, joten vuosi jääköön unholaan – kuten jäi ko. kaupungissa kulttuurikin.

Ajatukset, joita tässä puran, ovat tiukasti omiani ja erittäin rajoittuneita. Olen tavallinen ihminen jolla ei ole kapasiteettia tietää kaikkea kaikesta, olen tuttu vain oman elinpiirini ja omien mieltymysteni kanssa. Niitä kuitenkin rikkoo se, että tilaan paikallista sanomalehteä, ihan paperilehtenä. Nykyisellään lehti on vain isojen valokuvien ja vielä isompien kaupallisten mainosten maksullinen roskisten täyttäjä. Ilmeisesti lehteä ”tuunattaessa” kuviteltiin, että suuret kuvat ja poppi-/rokkinuorison tapahtuma- ja levy-/peliarviot pelastavat lehden näivettymisen. Eipä taida. Nuoriso lukee juttunsa muualta. Voisihan nämä asiat irrottaa omaksi sivustoikseen nettiin ja halvemmalla luettavaksi, Poppi-Rokki-Turkkari.fi ..

Noh joo, Wanha Rouva taitaa piankin lopettaa paperilehden tilauksen. Vertailen ensin nettilehden ja paperisen tilaushintoja, jos ero on riittävä, muutos tapahtuu. Ei muuten tapahtuisikaan, sillä aikoinaan siirryin viikonloppupainoksesta 7-päiväiseen lehteen kun huomasin että kunnalliset uutiset ovat (hyvin raportoituna) alkuviikon lehdissä. Nykyään ne a) hukkuvat usein mainosten sekaan ja b) uutisissa on pelkkää negatiivista tiedotettavaa.

Ja: kulttuuri on ikään kuin kadonnut vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungista. Ainakin, jos uskoo paikallisen lehden tarjontaan, uutisointiin ja raportointiin. Uutinenhan on sellainen asia josta on kirjoitettava heti ja isoilla(kin) kirjaimilla. Raportti ymmärtääkseni selvittelee enemmän, useammasta vinkkelistä ja kertoo kokonaisuudessaan asiasta kiinnostavasti.

En ole verenpaineeni takia uskaltanut/jaksanut tilastoida juttutarjontaa kulttuurin ja urheilun lukumääristä, mutta viime vuosien aikana olen saanut siitä erittäin hyvän mutu-tuntuman. Eläkeläisellä kun on aamuisin aikaa lukea sanomalehdet aika tarkkaan! Uusin huomioni on, että turkulaisessa sanomalehdessä on (ehkä) enemmän kulttuuriuutisia Helsingistä kuin Turusta. Siis kulttuuria = klassista musiikkia, teatteria, tanssia jne. Eikö Turussa muka tapahdu mitään? - Jos jostakin tapahtumasta uutisoidaan isoilla kirjaimilla ja kuvilla, ei se saisi poistaa jatkuvaa uutisointia tai raportointia. Kirjallisuutta kyllä pidetään hyvin esillä, onhan se osa sivistystä ja ns. kulttuuria, mutta ei pelkästään. Missä on musiikki? Siitä on toimittajan osattava kirjoittaa, ei pelkästään kuunnella joskus jossakin satunnaisesti.

Hesarissa on isosti kirjoitettu musiikkialan ammattikorkeakouluopetuksesta.  Mikä on tilanne Turussa? en muista nähneeni yhtäkään uutista asiasta. Metropolia-ammattikorkeakoulu Helsingissä pyörsi ainakin osittain lopettamispäätöksiään pääkaupunkiseudulla nousseen vastarinnan vuoksi. Entä Turussa? Ainakaan paikallinen urheilulehti ei kerro asiasta, ei siinä vaiheessa kun ns. yleinen mielipide voisi yrittää vaikuttaa.. Insinöörit kun ovat Turussa jatkuvasti olleet musiikin koulutusrahoissa näppeineen.

Sanotaan, että eläkkeellä askel hidastuu, ajatuksetkin. Wanhan Rouvan kohdalla se tarkoittaa ainakin sitä, että haluan sanomalehdestä lukea aamulla juttuja jotka voisivat pistää minut liikkeelle kaupungissani. Kyllä minä ne Helsingin jutut luen Hesarista. Mihin on kadonnut esimerkiksi Turun kaupunginorkesteri? Mihin katosi kulttuuripääkaupungin monipuolisuus? Luultiinko täällä, että se status koski vain yhtä vuotta? Ironista kyllä, viimeiset kulttuuripääkaupunkijutut koskevat raha-asioita! Mikä hiivatin materialistinen kaupunki tämä on? Näyttää siltä, että ei ole enää kulttuuria, pääkaupunki ei olla oltukaan vuoden 1812 jälkeen.

Kaupunkimme yrittää epätoivoisesti tasapainoilla negatiivisen maineensa ja rahojen (puutteen) kanssa. Ei oikein mikään naapurikunta halua liittyä Turkuun. Urheilukaan, jolle kaikesta kurjuudesta huolimatta aina löytyy rahaa, ei näytä pelastavan vetovoimaisuutta. Uusi urheiluhalli jollekin lajille, se maksaa. Jostakin se hinta on pois. Saattaisi päättäjien joukosta löytyä joku, joka protestoi kustannuksista – heidät jyrätään, tietenkin. Mutta saatiinhan sentään uusi silta! Mitä välii vaiks sen käyttäjäystävällisyys ja –turvallisuus punnitaan vasta tulevaisuudessa. Siinä se nyt on. Miten monta kolaria tulee Aurajoen suuntaisessa ja sillalle kiitävässä liikenteessä? Väheneekö Auransillan pyöräilyliikenne pysyvästi? Jos turhaakin turhempi raitiotie rakennetaan, sekin taitaa tarvita uuden sillan. Missä olisi ihanassa Aurajoessa vielä rakentamaton kohta?

Aikoinaan, vuosikymmeniä sitten kun muutin Turkuun, pyrin ja tulin tänne omasta kiihkeästä halustani ruveta elämään kaupungissa johon olin ihastunut jo luokkaretkellä vuonna 1+0. Kun asetuin tänne, tunsin että olen palannut paikkaan jossa olin elänyt edellisessä elämässäni.  Nyt olen kiipelissä! Kaupunki on edelleenkin tietyin paikoin kaunis ja monestakin näkökulmasta kiinnostava – mutta mihin katosi Wanhan Rouvan Turku? En suostu uskomaan, että sen katoamisen aiheutti vain ikääntymiseni, vanhenemiseni!

Onneksi tuossa runsaan kahden tunnin bussimatkan päässä on eräs paikka, jossa Wanha Rouva edelleenkin saa musiikillista lohdutusta, viihtyisää oloa ja yhteisöllisyyttä. Paikasta kiitos turkulaisen arkkitehtitoimiston ja sen pääsuunnittelijan. Kiitos myös klassisen musiikin lipunkantajien/-kantajan, heille/hänelle ei Turussa aikoinaan riittänyt kärsivällisyyttä. Entä nyt, onko Isolla Miehellä Turussa riittävästi painovoimaa ja/tai halua nostaa Turun musiikkikulttuuria esille??? Sitä kulttuuria joka Wanhan Rouvan vinkkelistä katsoen nyt tuntuu jäävän kaiken muun jalkoihin.

Aika näyttää. Ensi viikolla keskiviikkona 2.10. (TV 3.10.) Musiikkitalossa RSO ja Magnus Lindberg + Ludwig van Beethoven, 5.10. Suomen Kansallisoopperassa Gaetano Donizetti ja Don Pasquale, jota en muistaakseni ole koskaan ennen nähnytkään.

Taustalla soi nyt Verdin Requiem http://areena.yle.fi/tv/1993680 tai http://yle.fi/musiikki/klassinen/rso/konsertit_2013-2014/verdin_requiem_40302.html, minuun syvästi vaikuttanut esitys Musiikkitalossa 14.9.2013. Vielä hetken se on kuunneltavissa/nähtävissä Areenassa. Jos huomasi tallentaa digiboksiin, hyvä niin.  Mukana myös ”meidän Matti”. Ja kulttuurin uusi näkyvä vaikuttaja, seuratkaa häntä ja kuunnelkaa tarkkaan, mistä puhuu,  ei siis puhu aidanseipäistä vaan aidasta!