Wanhan Rouvan sisimmässä myllertää nyt niin kuin ei aikoihin – ja myllerryksiä olen kuitenkin saanut monikymmenvuotisen elämäni ja konserteissa/oopperassa käyntien aikana kokea usein, olisin halunnut
niistä jakaa jotain monelle sellaisellekin, joka jostakin syystä on jäänyt paitsi. Mutta että kahden viikon aikana on ollut mahdollisuus yhä uudelleen kokea sellaisia hetkiä kuin tänäkin iltana, Turun Musiikkijuhlien
isossa orkesteripäätöskonsertissa – se on jo melkein enemmän kuin voisi odottaa. 
Jos
oli kapellimestarikin noin 2,5-tuntisen urakkansa jälkeen tippuvan märkä, niin oli esityksessä mukana elänyt Wanha Rouvakin. Turun konserttisalin ilmastointi taitaa olla ns. nimellinen ja lämpimän kesän jälkeen
yksi sateinen päivä ei tilannetta paranna – vaan mitäs tuo!
Illan vetonaula aika monelle oli varmaan ranskalainen sopraanokuuluisuus, Natalie Dessay,
mutta hän oli vain yksi tähti lavalla, ihana laulajatar, yes yes, muistan hyvin ja hyvällä hänet Metropolitan-Traviatasta. Mutta Radion Sinfoniaorkesteri, hiustupsusta sormenpäihin ja varpaisiin saakka super-ilmeikkään Hannu Linnun johdolla räjäytti kokonaispankin! Laajennettu lava oli tupaten täynnä soittajaa, laulajaa
(Musiikkitalon kuoro) ja soitinsolisteja kajauttelemassa myös jossakin nurkan takana loppunumerossa, tunnin kestäneessä Maurice Ravelin Daphnis ja Chloè –sarjassa, koko illan baletti jossa tällä
kertaa oli vain soolotanssija.. Ilmeikästä, vaihtelevaa, outoa ja ihanaa, siinä oikeastaan ihan koko konsertin ohjelma. Välipaloina Gabriel Faurén musiikkia ja lauluja jotka Ms. Dessay esitti/eli uskomattoman hienosti. Wanha
Rouva olisi mieluusti kuullut useammankin kuin kolme laulua.
Super-päätöskonsertin otsikoksi oli otettu Valittu neito (La Damoiselle élue), säveltäjä Claude Debussy, se valittu/ne
valitut olivat Natalie Dessay ja hänen kanssaan upea suomalainen mezzosopraano Virpi Räisänen – tai siis nämä loistavat laulajattaret kuoron kanssa kertoivat tarinaa, johon vasta myöhemmin tulen syventymään,
ei tänä yönä, sanoitukset kun taas saatiin vasta ennen konserttia.
"Rakkaani kenties pelkää ja vaikenee.
Silloin painaisin poskeni hänen
poskeaan vasten ja puhuisin
rakkaudestamme,
vailla hämmennystä tai heikkoutta.”
Henkilökohtaisesti ilta oli hieno johdatus minulle tuntemattomampaan musiikkiin, kiitos Topi Lehtipuu
että soitit Natalie Dessaylle ja kutsuit Turkuun, ja kiitos myös, että kutsuit RSO:n ja Hannu Linnun näyttämään meille, miten musiikkia tehdään..
Dessayn, Linnun, Räisäsen, RSO:n ja Musiikkitalon kuoron ja juhlien taiteellisen johtajan Topi Lehtipuun musiikillinen panos antaa voimaa elää taas palan matkaa eteenpäin. ”Niin, ensi kesänä taas!”
Arki tulee vastaan vääjäämättömästi. Sairaus kiusaa niin monia,
ihan tiedetysti, ja mitä meillä muilla onkaan jota emme vielä tiedä. Yritetään pysyä pinnalla..
Ai niin, olihan tässä yökonserttikin pari päivää ennen RSO:ta. Apocalyptican
(no kaikkihan me tiedämme tuon bändin) soolosellisti Perttu Kivilaakso piti Virpi Räisäsen ja konemusiikkityypin Mikko Sirénin kanssa perinteisen kynttilänvalokonsertin Domissa klo 23 Turun Taiteiden yönä.
Kirkko oli tupaten täynnä, ja epäilenpä, etteivät ihan kaikki olleet tienneet, millaiseen konserttiin olivat lippunsa ostaneet.. Itse olin lippuni ostanut siksi, että olen viihtynyt näissä yökonserteissa ja että
viimeksi ollessani, vuonna 2011, sain erityistä lohtua musiikista jota esitti mm. Topi Lehtipuu.
Vaan nyt oli ”jotain aivan muuta”. Kivilaakso, HKO:n ex-sellistin poika, antautui kyllä musiikkiin(sa) ja Virpi Räisänen oli HUIKEA omassa osuudessaan, mutta. Mutta. Wanha Rouva istui periaatteessa ihan hyvässä
paikassa. Mutta. Musiikillista nautintoa sabotoivat silmiini paistaneet multimusiikkilaitteiden valot, kas, kun konemusiikki korvasi monta oikeaa elävää muusikkoa ja koneenkäyttäjä tarvitsi valoa. En olisi etukäteen arvannut
miten paljon silmiin tykittävät valot minua häiritsevät
. Upeaa oli, että Kivilaakso oli ottanut
ohjelmaan myös Wagneria jota hän on ihan julkisesti ilmoittanut rakastavansa, samoin pohojalaasta Wanhaa Rouvaa lämmitti Toivo Kuulan Sanaton laulu, rokkikappaleet olivat meikäläiselle totaalisen vieraita mutta esityksiä
ja niiden kuuntelemista vieraus ei toki haitannut.
Backstagella (= sakastissa) me muutamat ”perheenjäsenet” kutsuimme jo Perttua ensi kesäksi esittämään myös enemmän Wagneria.. Superkuuluisuuden kiitoksille
oli kuulemma - ovikerberoksen mukaan - pääsy ”vain perheenjäsenille”. Joo joo, Wanhan Rouvan exä on Apocalyptica-Kivilaakson isän kollega ja Wanhan Rouvan ystävätär on myös sellisti – ei kai siinä
sen tarkempaa perheselvitystä tarvita? No ei tarvittu.
Rokkisellisti tuntui nauttivan musiikistaan.
OK. Joku viulistitaustainen kriitikko kuittasi paikallisessa urheilulehdessä solistin ja konemusiikin sovituksien olevan ”pahimmillaan halpaa muovia”. Hm. Eipä hänen arvostelunsakaan ollut pahimmillaan muuta kuin halpaa muovia,
niin yksipuolinen se oli. Taisi olla arvosteltavana liian vaativa kokonaisuus..
Noh joo. Vuoden 2013 Turun Musiikkijuhlat Wanhan Rouvan osalta alkoivat Valery Gergijevin johdolla ja päättyivät Hannu Lintuun. Mikäs sen parempaa, musiikin juhlaa alusta
loppuun. Ja sokeri oli lopussa..
RSO, Lintu ja solistit
(mm. ”meidän Matti”) juhlistavat Wanhan Rouvan nimipäivää (jo päivää ennen) lauantaina 14.9. Musiikkitalossa, ohjelmassa Giuseppe Verdin Requiem. Ja tämän illan pläjäys taitaa tulla
Ylen Areenaan kuunneltavaksi aikanaan.
Lisäys sunnuntaina: http://areena.yle.fi/radio/1956478?ref=leiki-rarp,
siinäpä se.