kalenteri

Sibelius, Shtshedrin, Tsaikovski, Verdi, Wagner..

 

.. ja Valery G, 60 v 3 kk 3 pv maanantaina 5.8.2013.  Mikä paketti!Suukko

Ihana konserttikauden alku. This summer, in Turku!

 

Joko konserttien alkamisaikaan oli otettu Valery-lisä tai jotain kummallista oli tapahtunut, mutta tilaisuus alkoi klo 19.30 niin kuin ohjelmassa lukikin. Päättymisaika oli sitten suurpiirteisempi, mutta eihän sitä aina tiedä, miten kauan yleisö ulvoo ja aplodeeraa.. (tosin kyllä mariinskilaisten suosion tietää).

 


Kun läksin konserttisalista backstagelle, kello oli 21.55. Muutaman minuutin kuluttua myös Maestro G tuli lavalta – ja aah, olimme backstagen käytävällä kahdestaan..Silmänisku  Tosin kesti huooomattavan kauan ennen kuin johtaja oli omassa kopissaan vaihtanut läpimärän lavakostyyminsä. Kapuhuoneessa ovea vahtinut kerberos paukautti ovet tylysti kiinni jokaisen nenän edessä, oli sisään yrittämässä miten tärkeä henkilö hyvänsä. Wanha Rouva nojaili seinää kaikessa rauhassa oven vieressä, olinhan jonossa ensimmäinen, ja tiesin jo ennestään, että jos VG on lukkojen takana, hän on - kunnes avaa oven.  (Väliin kyllä hetkeksi kiilasi käytävällä eräs punatukkainen ns. korkeamman statuksen Tarja-niminen rouvashenkilö – mutta kun VG oli hänet kohteliaasti hyvästellyt, oli minun vuoroni.)

 

Tuo Turun konserttisalin kapellimestarihuone on niin mukavaSilmänisku, siellä on saanut usein olla johtajan kanssa kahden – niin nytkin. Muut sisäänpyrkijät olivat kai turhautuneina poistuneet kotiin tai siirtyneet ala-aulan kekkereihin.

SyntymäpäivälahjaniSilmänisku luovutin, kuittauksen ohjelmakirjaan sain, muutaman sanan vaihdoimme yhteisestä historiastammekin. Mariinski (silloin vielä Kirovin teatteri) oli 20 vuotta sitten (31.7.1993) ensimmäistä kertaa Turussa ja silloin minäkin tapasin Gergijevin ensimmäisen kerran. – Tiistai-illan ohjelmasta maestro totesi että se onkin jotain aivan muuta, Verdiä ja Wagneria. Lupasin rakastaa myösSydän Verdiä ja Wagneria.



Seurasin salissa orkesterin lavakäyttäytymistä. Aika kurittomilta vaikuttivat mariinskilaisetVilli, nuorehkolla konserttimestarilla oli vaikeuksia saada lauma hiljaiseksi alkuvirittelyn aikana ja virityksen jälkeenkin pulina oli melkoista – ja mikä huvittavaa, jotkut kanssamuusikot yrittivät hiljentää kollegojansa sihisemällä. Tiedättehän, sssshhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh. Tilanne sama niin alkupuolella kuin väliajan jälkeenkin. Saivatkohan nuhteita johtajalta?



Mutta kun maestro G saapui lavalle, kaikki huomio keskittyi häneen. Tuonelan joutsenen hitaahko tempo oudoksutti, en tullut ottaneeksi aikaa eivätkä minun levykokoelmani Sibeliukset ole vielä remontin jälkeen palautuneet normaalille paikalleen joten en voi tehdä vertailuja. Toisaalta, Joutsen ei ole sellainen kappale jota yleensä soitellaan erikseen, ainakaan alkusoittona, se tulee tavallisesti jonkin muun Sibeliuksen oheisena niin kuin se on levyillekin tallennettu – ainakin minun levyilläni.

 

 

Solistinumero, Rodion Shtshedrinin Pianokonsertto nro 4 on valmistunut vuonna 1991, modernia musiikkia siis? Jännittävä! Kiinnostava! Hauska! Tuon voin ostaa levylläkin jos mariinskilaiset ovat sen levyttäneet tai kun tulevat levyttämäänVau. Tässä esityksessä solistina oli Mr. Kädet ja Peppu Ilmaan Mustonen, mutta eipä yli-lennokas tyylinsä nyt haitannut, sillä RS:n konsertossa oli nuotteja oli niin tiheässä ettei solisti paljonkaan voinut irrottaa näppejään koskettimistolta. Ehkä Gergijev on myös kapellimestari joka oikeasti määrää, paljonko solisti saa sooloilla.. Siis ehkä, mistäs minä tiedän. Kyllä Mustonen hyvin soitti, kuulemma. Wanhan Rouvan arviointitaito ei riitä uuden(kaan) musiikin teosten taito-analysoimiseen, vikkelästi solistin sormet ainakin liikkuivat. - Shchedrinin oopperalla "Lumottu vaeltaja" mariinskilaiset vierailivat Suomen Kansallisoopperassa muutama vuosi sitten, ihastuin sävelkieleen ja toteutukseen silloin ja ostin levytyksen. (Noin vaikeat nimet pitäisi kieltää!Silmänisku englanninkielinen kirjoitustapa on hiukan helpomman tuntuinen kuin tuo ohjelmakirjan suomalainen versio..)

 

 

Konserttisalin ilman lämpötila ja kosteusprosentti oli niin suuri että siellä melkein liimautui tuoliin kiinni. Muusikot lavalla pyyhkivät hikeä aina kun soittamiselta voivat.Hehe  Läksin väliajalle jo musiikille antautuneena, oli hyvä lähteäkin viileämpään ala-aulaan. Siellä sukeutui parin tutun turkulaisen muusikon kanssa keskustelua mariinskilaisista, kuinkas muuten. Muutamia muitakin vakiotuttuja näkyi yleisössä, kuitenkin ällistyttävän vähän sellaista toisenlaista, tavallista kuulijakuntaa.Hämmentynyt En oikein löydä sanoja tuohon, mitä tarkoitan, nämä samat naamat ovat joka vuosi Musiikkijuhlien avajaiskonsertissa – ja suurta osaa ei sen jälkeen enää näykään.  Mutta hyvä edes kerran.. olen kai ilkeä?  KuiskausPaha puhua, kun itse olin viimeksi Turun konserttisalissa noin 2 vuotta sitten Suomen Wagner-Seuran juhlissa, mutta tämä kerran vuodessa konserttiin näyttäytymään –ilmiö ei ole ollenkaan uusi. Konserttisalin lämpiöön on rakennettu lisää juotto- ja syöttöpaikkojakin, joten olihan sinne sopiva tulla aloittamaan kesälomien jälkeistä verkostoitumista. - Oma konserttitaloni sijaitsee nykyään Helsingissä, niin se vain on.

 

Väliajan jälkeen alkoi lavalla klassisen venäläisen musiikin juhla.Hymyilevä Maestro G oli heittänyt vajaamittaisen tahtipuikkonsa nurkkaan ja pois oli kannettu nuottitelinekin, orkesterin eteen astui jäntevä, määrätietoinen johtaja joka vei kaiken huomioni noin 50 minuutiksi. Riviltä 20, paikasta 843 oli suora yhteys lavalle, kummallisesti orkesterikin hävisi näkökentästä ja salin täytti vain Tsaikovskin tuttu ja ihana musiikki (Sinfonia nro 6 h-molli, Pateettinen) ja orkesteria mielensä mukaan ohjaillut Valery Gergijev. Orkesterin puhaltajat kunnostautuivat erityisesti ja heidät palkittiinkin äänekkäin suosionosoituksin myös yleisöstä, ei kuitenkaan ollut epäselvää, kuka oli Vauillan sankariVau.  (Orkesterihan soittaa niin kuin sitä johdetaan. Klisee, mutta minun kokemukseni mukaan totta!)  Mariinskin soitosta huokui sellainen muhevuus, rytmin ja volyymin vaihteluilla puhuminen ja rakkaus omaan musiikkiin, etten ihan heti halua kuulla tätä teosta kenenkään suomalaisen orkesterin soittamana. Voisin ostaa heidän levynsä?

 


Turun konserttisalin akustiikka on ainakin isolle orkesterille (ja minun korvilleni) liian kova. Onneksi mariinskilaisten konsertti oli niin kiinnostava kuin se nyt oli, joten voin ohittaa akustiikkaongelman. Jotenkin tässä muistuukin mieleen miksi konserttikäyntini Turun Konserttitalossa ovat harventuneet. Toinen syy taitaa olla TFO:n sekavahko ohjelmisto sekä muutamat kapellimestarivalinnat. – Mutta se on makuasia ja aivan toinen juttu. Kuiskaus



Tiistaina, ”jotain aivan muuta”.   VG 60 v 3 kk 4 pv

Wanhan Rouvan päivä oli ollut surkea: remppamiehet porasivat aamulla TAAS laajakaistayhteyden poikki.Vihainen Päivän kulku poukkoili niillä ehdoilla miten remontoijat yrittivät itse selvittää, missä vika on. Ei onnistuttu. Eivät kuulemma ole puhelinmiehiä. Asia siirtyi vastaavalle mestarille. Jaahas. Sitten ei kuulunut mitään.  -  Keskiviikkoaamuna vastaavan mestarin puhelimessa oli tiedote joka kertoi mestarin olevan kesälomalla. No eikä! ei kyllä ollut ja sain hänet jopa puhelimeenkin hiukan myöhemmin.

Tiistai meni siis niin sanotusti "pelastusarmeijalle", rupesi hermostuttamaan myös se että maksan toimimattomasta laajakaistasta oheisineen jonkin verran.. puhumattakaan siitä, että muutkin laskut odottavat maksajaa nettipankkiinVihainen.

 

 

Seuraava, lattioilla olevien tavaralaatikoiden keskellä poukkoiluani aiheuttava asia oli, kun rupesin etsimään, mihin olikaan pakattu tietty osa olohuoneen CD-levyistä. Mariinskilaisten illan konserttiohjelma oli Verdiä ja Wagneria ja minun piti löytää Mariinskin levyttämä Parsifal

 

 

Unohtumattomista Parsifal-elämyksistäni ensimmäinen oli vuonna 1997 Savonlinnassa, Mariinski ja Valery GergijevSydän-  ja se toinen Suomen Kansallisoopperassa vuonna 2006 ja Hannu LintuSydän.  Savonlinnassa ennen alkua yleisölle kuulutettiin, että Mariinski ja kapellimestari Valery Gergijev omistavat illan esityksen maestro G:n hyvän ystävän, pianotaiteilija Svjatoslav Richterin muistolle. Richter oli juuri kuollut. Tunnelmaa, joka kesti koko 6-tuntisen oopperan ajan ja kauan jälkeen päin, ei voi kuvailla. "I' ll never forget it."  "Hmm, yes."  Kun Mariinski levytti Parsifalin, ostin sen heti.  Nyt piti saada maestron kuittaus levyvihkoon. -  Missä se on, se levy!!?  Löytyi lopulta viimeisen huoneen kauimmaisen komeron yläkaapin takimmaisesta nurkasta.



Kun Wanha Rouva oli sit lähdössä Konserttitalolle, ei kaiken sotkun keskellä oikein ollut mitään fiilistä. Tunnelmat tuntuivat hitaasti vaihtuvan vastaanottamaan elämyksellistä konsertti-iltaa, vastoinkäymisten tuoppi oli melkein täynnä.Epävarma 

Bussissa, matkalla kauppatoria kohti, tuntematon rouva hätäili minulle että enkö tulekaan konserttiin (!?) jäädessäni torilla autosta pois vaihtaakseni siihen bussiin, jolla on pysäkki aivan Konserttitalon edessä. (Sama rouva myöhemmin väliajalla totesi ilahtuneena että "tulihan se rouva konserttiin", kerroin hänelle että vaihdoin vain autoa kauppatorilla.)Hymyilevä

 

 

Ihmeellinen voima musiikilla ja hyvällä konserttitunnelmalla on!Leveä hymy  Ties kuinka monennen kerran koin sen taas, musiikin viitta hulmahti ympärilleni heti kun astelin sisään Konserttitaloon ja näin siellä mm. aina niin ystävällisen Topi Lehtipuun, kiireittensä keskellä. -  Konserttitalon ala-aulassa sain siis häirityksi juhlien taiteellista johtajaa sen verran että hän antoi nimikirjoituksensa käsiohjelmaan. Kuulin myös, että jatkaa johtajana ensi vuonna (alkuperäinen sopimus 2010-2013) ja että hänellä on ensi vuoden ohjelmassa yksi omakin konserttiHyvä – nuhtelin nimittäin häntä sen puuttumisesta ohjelmasta, sillä ensimmäisenä johtamanaan kesänä hän lupasi että kunhan alkuun päästään, sitten hänellä tulee olemaan omiakin esiintymisiä Turun Musiikkijuhlilla. Vaan on kuulemma työlästä sovittaa oma taiteellinen toiminta ja juhlien johtaminen – ai ai ai, ei kai Turun todella hienot juhlat syö hurmaavan Topi Lehtipuun laulajanuraa? Mikä dilemma. Kummastakaan emme halua luopua!



Seuraava ”uhri” jonka kaappasin kynsiini käytävällä, oli Mikkelin Musiikkijuhlien se henkilö, jota Mikkelin juhlien tiedottaja muutama vuosi sitten kuvasi minulle näin: ”PeterHymyilevä on se joka pitää Valeryn maan pinnalla”. Vau! Tärkeä ihminen siis. Vakoilin häneltä ensi kesän Mikkelin juhlien ohjelmaa, tärppejä sainkin. ”So, welcome to Mikkeli!”  ”I’ll try..”



Verdi-Wagner -oopperamusiikin ilotulitus alkoi vain 10 minuuttia myöhässä –  viivästyminen johtui siitä, kun juhlien taiteellinen johtaja joutui aluksi esittelemään ohjelmaan tulleita viime hetken lisäyksiä, laulunumeroiden väliin mariinskilaiset olivat päättäneet lisätä ohjelmassa mukana olevien oopperoiden alkusoittojaCool.  Ei ehkä mitenkään epätavallista ohjelman muuttelua tältä porukalta, mutta erittäin hyvät olivat lisäykset!!!



Kaikki laulusolistit eivät miellyttäneet meikäläisen korvaa. Tai silmää. Live konserttihan ON audiovisuaalinen juttu. Eikä muuten saisi turkulaisille tulla laulamaan Filipin monologia siten että se vain lauletaan ja osa sävelistä lipsutetaan ohi. Ainut oikea Filip kun on ”meidän Matti” MattiSydän, joka laulaessaan elää Filipin roolin.  http://www.youtube.com/watch?v=xpqAAzk6VhU&feature=related

 


Wagner-osasto oli illan parasta antiaVau. Viimeisenä ohjelmassa oli loppukohtaus/-näytös (?) Valkyyriasta, se oli aivan oikein sijoitettu ohjelman loppuun ja oli odotuksen arvoinen. Edellisissä numeroissa vaihtelevasti onnistuneet solistit (joiden nimiä ei näkynyt ohjelmakirjassa eikä missään ennen konserttia jaetuissa lisäpapereissakaan) sulautuivat hyvin kokonaisuuteen, tulkitsivat dramaattiset repliikkinsä ja Wotan melkein tulkitsi lempeänkin osan roolinsa sanomasta - minusta tuntui että kaiken kaikkiaan  orkesteri oli parhaimmillaan Wagnereissa. Olikohan syynä kenties se, että Mariinski levyttää nyt Ringiä, Reininkulta ja Valkyyria ovat jo ilmestyneet. Ehkä joskus ostan nekin Karajan-Ringini (1967-70) lisäksi, mutta juuri nyt, aivan näinä päivinä kenties, Wanhalle Rouvalle on tulossa Metropolitanin Ring-DVD:t.. Jonas KaufmannSuukko & kumppanit. Mmmmmmmmmmmm..

 

Tämä konsertti loppui reippaasti puoli yhdentoista jälkeen, aivan sopiva kestoVilli, salin ilmastoinnin onnahtelemisesta huolimatta.



Tiistai-illan kaappaukset päättyivät suloisesti maestro Valeryn kaappaamiseen backstagekäytävällä, jossa hän kyllä yritti taas toppuutella Wanhaa Rouvaa ”yes yes I’ll sign but let me change first” – mutta kun WRR kysyi, tapahtuuko se nopeasti, maestro taipui ja kutsui meikäläisen kapuhuoneeseen jossa saimme vaihdetuksi pari sanaa 15 vuoden takaisesta Savonlinnan Parsifalista, Wanha Rouva sai kuittauksen levyvihkoonsa ja hyvästiksi halauksen.Rakkaus

 

Siinäpä olikin suurpiirteisesti näiden juhlien odotettu aloitus. Lopetuksesta vastaavat Radion Sinfoniaorkesteri, Musiikkitalon Kuoro, Natalie Dessay, Virpi Räisänen ja MagicFinger Lintu. Pari tärppiä siinä välissä (kun useamman lipun ostoon remontti-eläkeläisellä ei ole varaa).

 

Uskon jo tämänhetkisen kokemukseni ja tiedon perusteella, että Turun Musiikkijuhlat 2013, teema Sillalla, tulevat olemaan huikeat!  Mitä ovatkaan ensi vuonna, kun juhlien teema on ”RAKKAUS kaikkine latvavesineen – KÄRLEK med alla dess filialkontor – LOVE in its all states” Sydän(lainaus Topi Lehtipuun tervehdyspuheesta 2013 ohjelmakirjassa)..  sitä odotan/odotamme jo innokkaasti.{#smileys123.tonqueout}

 

P.S. Torstaina  Netti toimii taas! Remppatyömaan vastaava mestari (kaikki kiitos ja kunnia hänelle, hän otti surkean Wanhan Rouvan valitukset todesta) eilen lupasi tehdä kaikkensa, että yhteydet saataisiin kuntoon - ja tänään iltapäivällä kun El-Telin auto näkyi kurvaavan pihasta pois, Wanha Rouva syöksyi viivana koneelleen ja haa! kaikki kunnossa.Villi Vielä kävi pari "linjamestaria" kysymässä, toimiiko. Juu, seuraavaan kertaan.. tämä oli jo toinen kerta kuukauden kuluessa.Hehe

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS