uutisia

Kylmä kuohuva käy janojuomasta..

.. mutta jos se pääse vähänkin lämpenemään, kuplat vain juovuttavat. Silmänisku On muutama kuohuva jotka kyllä maistuvat hyviltä ei niin jääkylminäkin, kuten esim. Besserat. Sen seuraan voisi lisätä vielä pari kolme muuta samppanjaa joista Wanhalla Rouvalla on viime vuosilta antoisia muistoja Hehe - niitä nautitaan yleensä syksyn sateilla eikä silloin aina huomaa..

Laatikoiden keskellä elämäni jatkuu sekavana. Oma musiikki, omat levyt, omat loistavat kaiuttimet ja puolityhjän olohuoneen kaiku lohduttavat musiikilla joka välissä kun tuntuu epätoivoiselta. Parhaillaankin ihana Jonas Kaufmann Suukko julistaa Richard Wagnerin parantavaa neroutta. Nyt huomaan musiikin vaikutuksen jonka toki olen tiennyt ja josta jatkuvasti ”saarnaan”, mutta koen sen nyt korostetun omakohtaisesti. Ehkä musiikki (ja muusikot?) pelastavat mielenterveyteni jälleen kerran.

Remontin alkaessa vastailin tilannetta kommentoiville ystävilleni että Sirpanpäivillä sit juhlitaan – haa, viime päivinä aikamääre on muuttunut ”kunhan jouluksi kotini on taas koti”. Kas kun ei riitä, että laatikot ja ylimääräinen tavara, jolle ei enää löydy säilytyspaikkaa (hienoiksi saneeratut keittiö- ja olohuoneen komerotilat), saadaan pois lattialta jonnekin – poraaminen, paukuttaminen ja remppamiesten juoksu portaissa, hississä jne jatkuu vielä monta kuukautta. Teoriassa koko homman talossa pitäisi olla valmista marraskuun lopussa, mutta kun katsoo yleisissä tiloissa olevia työn jälkiä ja kun tietää, että vielä on A-rappu kokonaan (talossa 8 kerrosta) ja puolet B:stä tekemättä – kiirettä pitää. Poraamista riittää. Kivipöly leviää. Jospa siis jouluksi, joulurauha?

Wanha Rouva kuitenkin saa olla oman tietokoneensa ääressä, hissutella oman aikataulunsa mukaan tai olla hissuttelematta. Ja ystävät muistavat, kiitos teille kaikille Sydän jotka olette tänäänkin, isäni nimipäivänä, tavalla tai toisella olleet kanssani.

Olen löytänyt kymmenistä kirjalaatikoista unholaan vaipuneita teoksia jotka ovat olleet piilossa takimmaisina kirjahyllyjen takariveissä, sieltä pulpahtelee esiin elämäni historiaa. Saatuja, itse ostettuja, divarista hankittuja, vanhempien hyllystä ”talteen otettuja”. Itse hankkimistani näen, miten makuni on muuttunut = miten elämä on muovannut lukijaa. Silmänisku Helposti huomaan, että jako kahteen on aika selvä: on dekkarit ja muu kevyt kirjallisuus, jota luetaan silloin kun pään täytyy saada levätä (paitsi Varekset jotka aina hankitaan ja luetaan heti tuoreeltaan!) ja sitten ovat ne opukset, joihin haluan syventyä ilman minkäänlaista ulkoista häiriötä. Nämä jälkimmäiset joutuvat nyt odottamaan talven pimeitä iltoja, pakkasia ja liukkaita jääkelejä, ne saavat uudelleenlukuvuoron vasta sitten kun kotini on taas koti.