Tapahtumia tai sitten ei

Wanha Rouva lopettelee ensimmäistä viikkoansa takaisin kotona, Turussa. Kaksitoista (12) viikkoa piti/sai olla putki-/sähkö- ym remontin alta kateissa mutkien takana.

On aikainen iltapäivä sunnuntaina. Aurinko paistaa, talo on hiljainen, missään ei porata, ei juosta rappusissa, ei huudella duunarikavereille kerroksesta toiseen, ei paukuteta. Ruisrockin ja auringon uuvuttama nuoriso pyörii jokirannassa, Ruissalossa, paluumatkalla eri puolille Suomea, ei näillä nurkilla. Keittiön avoimesta ikkunasta kuuluu suorana lähetyksenä, ”livenä” Turun tuomiokirkon kellon lyönnit, kadun toisella puolella olevan päiväkodin pihalta kuuluu lasten leikkien ääniä, muutama ihminen kävelee kadulla. On elämää, mutta rauhallista.

Paluumuutto kotiin (ja vain yhden vuokran maksaminen) alkoi viikko sitten lauantaina, jatkui sunnuntaina, jatkui ma-ti ja ke. Torstaina Wanhan Rouvan kylpyhuoneeseen asennettiin suihkukaapin ovet ja tehtiin joitakin säätöjä sähköissä (tai jotain, ei ihan ymmärrä). Torstaina saapui vihdoin viimein myös laajakaistayhteyden korjaaja jolle oli katkenneesta nettiyhteydessä ilmoitettu, laitteet varmuuden vuoksi myös tarkistettu Soneran myymälässä.  

Korjaushenkilö käytti paria mittaria eteisen puhelinpistokkeessa todeten ”poikki mikä poikki”. Remppamiehet olivat katkaisseet kaapelin. Ei voi Sonera korjata.

Sitten alkoi Wanhan Rouvan tiukka vääntö kaapelin korjaamisesta työmaan vastaavan sähkönuorukaisen kanssa. Saatuaan pomotahon luvan siihen että korjattava on (!!!), nuorukainen tuli takaisin Wanhan Rouvan ovelle kysymään, milloin passaisi tulla korjaushommiin. Päivä ja kelloaika sovittiin. Lähipäivät näyttävät, pitääkö sopimus. (Lomalle lähtenyt taloyhtiön mukava huoltomies oli unohtanut käydä kytkemässä WRR:n  pesukoneen..)  Kotiinasettautumisviikko hupeni siis erilaisiin oheistoimintoihin ja juoksentelemiseen huoneesta toiseen ihmettelemässä, missä mikäkin tavara piileskelee..

Perjantaiaamulla Wanha Rouva pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa (joista 2/3 liikaa) ja suuntasi linja-autoasemalle, osti Matkahuollosta uuden latauksen CC-korttiin ja porhalsi Helsingin kautta vielä kauemmaksi itäiselle Uudellemaalle. Sielläkin paistoi aurinko, linnut liversivät (paitsi fasaaniherra huusi ja kirkui), kärpäset pörräsivät, puiden ja pensaiden takana maantiellä vilahteli autoja. Grillikatoksessa syötiin maukkaasti, keskusteltiin, nautiskeltiin.

Lauantaina kokoontui sukulais- ja ystäväjoukko (n. 25-28 vanhempaa, nuorempaa ja tosi nuorta) uusmaalaisen metsän keskelle jännittävään paikkaan, jossa ihmeteltiin villisikoja, ihailtiin ympäröivää luontoa, tutustuttiin paikan ylläpitäjään, fiksuun nuoreen yrittäjään joka tarjoaa erilaisille seurueille tilaisuuden viettää aikaa yhdessä ja syödä TODELLA HYVIN.  Tutustuttiin lisää muutamiin sukulaisiinkin.

Näistä gourmet-paikoista, joissa Wanhaa Rouvaa viime aikoina on kuljetettu (Mami, Tintå, Sicapelle), tämä Kannonnokka http://www.kannonnokka.com/palvelut.html  veti viiden ruokalajin nautinta”hetkenä” pisimmän korren. Annokset olivat näöltään pienehköjä mutta maultaan suuria ja niitä - erinomaisine lisukkeineen - tuli monta, ainekset maistuivat, ei suola,  joka Wanhaa Rouvaa kiusaa monissa ns. fine dining -paikoissa. - Valitettavasti kyseinen herkuttelupaikka on avoinna vain ryhmille ja vain tilauksesta.

Välillä saimme sadetta niskaan, sateensuojat, jotka tämän villisikafarmin alkuesittelyn aikana toimivat monella aurinkovarjoina, kirjavoittivat näkymää värikkäästi myös sadekuurojen aikana. Yhteisiä 100-vuotissyntymäpäiviään juhlimaan meidät kutsuneet nuoret (?) kertoivat ennen loppukahveja uutisen jota oli ehditty odotellakin ..ja joka olisi ollut uutinen jo parisen vuotta sitten.

P.S. Maanantaina  Runsaan viikon nettipaasto loppui tänään! Elämä rupeaa olemaan näiltä osin päällisin puolin järjestyksessä, kaikki muu onkin epäjärjestyksessä vielä pitkään. Nyt voi kuitenkin lähetellä sähköposteja, voi käydä tarkistamassa pankkitilin saldon ja hoitaa laskut, etsiä lisätietoja milloin mistäkin (muka) tärkeästä asiasta (KVG).  Laajakaistan toimiminen on nykyään oikeasti välttämätöntä. Nettiyhteyksistä on  maksettava tietty kuukausimaksu, käytti tai ei, joten ainakin Wanha Rouva pyrkii asioimaan sitä kautta kaiken mahdollisen säästääkseen eurojaan puhelinlaskuissa.

Nyt sitten töihin,  laatikkoja availemaan, imuroimaan ja pyyhkimään paikkoja pölystä miljoonannen kerran, tekemään erilaisia muistilistoja ja pitämään ne tallellakin jne jne jne. Kotona. Turussa.