kalenteri

Kalliit on laulujen lunnaat

Mikaelinkirkko Turussa. Komea, suuri, kummulla korkealle kohoava punatiilinen kirkkorakennus, 1800-1900 -lukujen vaihteessa valmistunut, Lars Sonckin suunnittelema ja moneen kertaan muunneltua lopputulosta inhoama. Ei kuulemma Turussa käydessään suostunut menemään lähellekään kirkkoa.Silmänisku 

 

 

Mikaelinkirkon kirkkosaliin mahtuu yli 1200 kuulijaa, joko sanan- tai musiikin-.

Viime aikoina tuo määrä täyttyy useammin musiikista. Tai mistäs minä, tuomiokirkkoseurakunnan jäsen tiedän. Olen istunut täpötäydessä Mikaelinkirkossa vain kuuntelemassa musiikkia, siellä kuulin ensimmäistä kertaa Topi LehtipuutakinVau, oli joku passio. Kirkkokonserttien toinen suosittu paikka Turussa on Dom, minun oma suosikkini. Domiin voi ottaa noin noin 700 kuulijaa ja sen pitäisikin riittää kun sakraalitilassa konsertoidaan. Olisi kuulijamäärää ajatellen riittänyt eilenkin.

 

 

Krzysztof Penderecki, puolalainen säveltäjä, ja Naantalin juhlien keulakuva, sellotaiteilija Arto Noras, ovat kamuja ja koska maestro P täyttää marraskuussa 80 vuotta, tänä vuonna Naantalinkin juhlilla on runsaasti Penderecki-musiikkia. (Penderecki vuorostaan oli johtamassa Noraksen 70-vuotisjuhlakonsertin Musiikkitalossa.)

 

 

Mikaelinkirkossa juhlaohjelma oli Puolalainen Requiem. Konserttia mainostettiin Maestro Penderecki 80 vuotta! -otsikolla mikä tietysti on päin seiniä tai siis hyvin, hyvin ennenaikaista, kesäkuusta marraskuuhun on aikaa melkein puoli vuotta. (En minäkään saanut onnitella Valerya helmikuun lopussa vaikka hänen syntymäpäivänsä oli jo toukokuun alussa..)Silmänisku Takerrun pikkuseikkoihin.

 

 

Eilinen konserttipaikka oli kuulemma valittu siksi että Puolalaisen Requiemin esittäjistö ei olisi mahtunut juhlien peruspaikkaan, Naantalin kirkkoon. Tavallaan uhkarohkea ratkaisu. Kirkko ei ollut läheskään täynnä ja kaiku oli vaaaaaaaaaaaaaaaltava.. Ei ihme, että juhlien keulakuva kierteli ennen konserttia pitkin kirkkoa katselemassa (laskemassa?) yleisöä, sillä paljon enemmänkin olisi mahtunut.

 

 

Olen ollut Mikaelissa viimeksi kuuntelemassa Mozartin Requiemia. Sama orkesteri, Turun kaupunginorkesteri (TFO), taisi olla sama kuorokin, Chorus Cathedralis Aboensis (CCA), suunnilleen samoilla paikoilla parvella istuin kuuntelemassa silloinkin. Mutta nyt, nyt Pendereckin vaskipitoinen ja monirumpuinen musiikki usein löi korville.Hämmentynyt

Soolosellistin (Andreas Helling) soolojen sävelkulut tulivat suoraan syliini aina pehmeinä, kuuluvina, kauniina. Sopraanosolisti (loistava Johanna Rusanen-Kartano) kiljaisi muutaman kerran korvaani, kerran myös toinen loistava solisti, tenori Tuomas Katajala. Altto (Agnieszka Rehlis) ja basso (Nicholas Söderlund) kyllä kuuluivat hyvin mutta sopeutuivat osaksi orkesterin soittoa.

 

 

En tiedä, oliko noin tarkoituskin, teos on minulle outo vaikka Pendereckin musiikkia olen kuullutkin. Vai menikö minulta kokonaisvaltainen konserttinautinto ohi suun väärän paikkavalinnan vuoksi? Ehkä meni.Surullinen Mikaelinkirkon parven penkitkään eivät hemmottele kaksituntisen nykymusiikin kuulijaa. (Tai miten nykymusiikkia se oli, Penderecki sävelsi requiemia 25 vuotta, teki ensimmäisen osan, Lacrimosan, jo 1980-luvun alussa ja viimeisen, Ciacconan, 2005.)  Requiemin 17 osaa, ne olivat keskenään irrallisia, olisi ollut parempi jos ne olisi vain kuullut, ei nähnyt.

 

 

Ihmettelin omaa ”penkkikärsimystäni”. Olen istunut hievahtamatta 6 tuntia esimerkiksi Savonlinnan muovi(?)tuoleilla Mariinskin Parsifalissa, myös väliajat, miksi nyt rupesi loppua kohti olo olemaan tuskaisaa?

Jo ennen konserttia osan keskittymisestäni veivät takanani istuneet kaksi daamia, toinen vanha ja toinen vähän nuorempi (joka oli entisiä kirkonnaisia), he puhua pälättivät vilkkaasti siihen saakka kunnes vihaisesti käännyin katsomaanVihainen, samaan pulinaan syyllistyi vieressäni, käytävän toisella puolella oleva kuoromusiikkimies, joka ääneen – ja moneen kertaan – esitteli kaikille jotka halusivat kuulla, ja niillekin jotka eivät halunneet, että miten juuri tämä paikka on kirkon paras kuuntelupaikka. Argh!!!

Ajattelin, että alhaalla, kirkkosalin oven vieressä oleva vanha kyltti jossa kehotetaan ottamaan huomioon ja kunnioittamaan tilaa johon ollaan tultu (en muista sanamuotoa mutta voisin käydä ottamassa valokuvan kunhan muutan takaisin Turkuun) pitäisi olla suurennettuna näkyvillä myös ylhäällä, parville vievillä ovilla. Silmänisku

 

 

Minulla tuntuu olevan aika tiukkoja henkilökohtaisia vaatimuksia - ja usein ongelmiakin - konserttien ulkoisista olosuhteista,

 

tässä Wanhan Rouvan Konserttiteesit:

1) konsertti on alkanut kun orkesteri on lavalla - suut kiinni yleisössä!

2) kirkkokonsertti alkaa kun astut sisään kirkkoon - kuulija, hiljenny

3) lääkitse yskäsi etukäteen, älä mene konserttiin ollenkaan, jos yskä ei ole hillittävissä

4) älä rapistele karkkeja, käsiohjelmaa tai nitkuta kengänpohjia{#smileys123.tonqueout}

5) älä ihmeessä taputa teoksen osien välillä, seuraa kapellimestaria, hänen kroppansa/bodylanguagensa kertoo koska teos on päättynyt ja on aplodien aika! 

6) ota rauhallisesti, nautiVau, seuraa tapahtumia lavalla jos ohjelman musiikki ei kiinnosta

 

 

Urputuksestani huolimatta oli virkistävää saada katkos kaikkeen putkirempan aiheuttamaan epämääräisyyteen.  CoolKiitos, flunssassa kröhisevä ystäväni! (Minua harmittaa se, että valitsin väärän paikan kuunnella hienoa musiikkia.) Oli hauska tavata muutama soittava ystävä, iloinen yllätys oli keikalla oleva Tampere Filharmonian alttoviulun varaäänenjohtaja, sain nyt esittää hänellekin kiitokset 30.5. konsertista.

 

 

 HämmentynytKalliit on laulujen lunnaat? Nuo Eino Leinon runon sanat, ne ovat otsikossa aivan toisessa merkityksessä. Minä en lunastanut kalliilla kärsimyksellä lauluja, päinvastoin - mutta aina joskus lasken, paljonko kutsuvieraslippuni maksaa minulle euroissa. Eläkeläisen olisi pidettävä tarkkaa budjettia, tiedän, mutta toistaiseksi kaikki kustannukseni ovat tulleet moninkertaisesti minulle takaisin henkisinä lottovoittoina – täytyy osata valikoida mihin sijoittaa..SilmäniskuCool Tampere-elämykseen kuuluvan rengasmatkan lunastan noin 90 eurolla, eilinen Requiemin ilmainen lippu kustansi n. 32 euroa (Hesburgerin MegaHehe+ taksi). Summat pienenevät, kunhan muutan takaisin Turkuun jossa on ainakin teoreettinen mahdollisuus kävellä kotiin ja taksimatkakin on halvempi.

 

 

Kuitenkin kaikitenkin, Krzysztof Pendereckin Puolalainen Requiem herätti uteliaisuuteni kuunnella enemmänkin P:n musiikkia. Hämmästelin säveltäjä-kapellimestarin kuntoa, lähes 80-vuotiaana hän johti massiivisen teoksen ilman taukoa. Ikä on siis vain numero.Leveä hymy

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

WRR | Vastaa 17.06.2013 18.44

Minä näin sinut! olin parvella.

Juhis | Vastaa 17.06.2013 14.24

En nähnyt sinua konsertissa!

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

26.11 | 21:25

Kiitettävä(n pituinen) vyörytys. Luettava uudestaan ajan - vaan ei tupakin - kanssa. Antoisa enimmäkseen 'vain' Tampereen konserttitarjonnan varassa elävälle.

...
16.11 | 23:45

Ihana ja kaunis ja loistava kommentti illasta. Valitse joku tai kaikki,jokainen kumminkin on totta. Koska alat kerätä yhteen kirjaan nämä mus.talo elämyksesi.

...
11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS