27.4. luulin, että 9 viikkoa on jäljellä evakossa asumista. Virhe! Virhe! Eilen, kun paluumuutto jo rupesi häämöttämään vajaan kolmen viikon päässä,
sain tietää, että remontin valmistuminen venyy (ainakin) runsaalla viikolla. Ja miten sain sen tietää? Oli tiedote teipattuna remontissa olevan kotini sisäoveen – ei taloyhtiön nettisivuilla missä edelleenkin oli vanha päivämäärä, ei suorana viestinä sähköpostiini,
ei tekstiviestinä. Viikko olisi jo ollut aikaa siitä kun tiedote oli kirjoitettu.
Se oli toinen pieleen mennyt asia, se lisähankaloittaa KAIKKEA
Wanhan Rouvan lähikuukausien elämää. Saattaa myös kuormittaa niitä ystäviä/tuttavia jotka satunnaisesti blogiani seuraavat.
Ensimmäinen oli se, että pudotin/kadotin seutuliikennebussikorttini
. Siinä olisi ollut vielä kahden viikon matkat käytettävissä. Sunnuntainen kaupunki aamupäivällä oli vielä
sen verran siisti, että pyöriessäni kauppatorin ympärillä pudonnutta/kadonnutta korttiani etsien olisin hyvin huomannut, jos kortti olisi ollut kadulla. Ei ollut. Eipä ollut liikkeellä ketään rehellistä
löytäjääkään joka olisi palauttanut löytämänsä läheiseen R-kioskiin tai jäätelönmyyjälle. - Jaaha. Monta viikkoa edestakaista reissaamista (siinä vaiheessa kolme oli taas
monta) jäljellä. Siis hengitystä syvään ja suunta Matkahuoltoon ostamaan uutta korttia, siitä riemusta maksoin 72€. (Huolellisuutta, Wanha Rouva, huolellisuutta!)
Uuden matkakortin saatuani hyppäsin ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen kaupunkiliikenteen bussiin jolla pääsinkin suoraan remontin kourissa
kärvistelevän kotini viereen.
Nämä kaksi
masentavaa asiaa päällimmäisenä painamassa jätin kaikki muut, laimeasti ennakolta suunnittelemani asiat ja jämähdin odottamaan bussia, joka toisi minut taas näille nurkille. Kauppatorin pysäkillä odotellessani
seurasin läheisen ravintolan nurkalla tapahtuvaa tosi-tv-poliisidraamaa. Kovaääninen iso tyyppi tylytti toista, kiroillen ja huutaen, painaen kaveria polvistumisasentoon ja pitäen tämän käsiä selän takana tiukassa
otteessa. Huuto ja meteli oli kaikuisan kovaa. Mutta pian, siniset valot vilkkuen kiiruhti mustamaija paikalle, pomottaja-räyhääjä pantiin rautoihin ja autoon häpeämään
. Se toinen kaveri pääsi keskustelun jälkeen takaisin terassille.
- Bussissa matkalla ollessani tapahtui se kolmas, melkein pieleen mennyt
asia: minut kutsuttiin puhelimitse erääseen visiittiin. Niin, kuten kutsujalle sanoin, olisinpa kuullut asiasta 2 tuntia aikaisemmin, olisin mielelläni ottanut kutsun vastaan – mutta nyt olin jo matkalla pois enkä aikonut kääntyä
takaisin. Varsinkin kun se viimeinen bussi tänne päin olisi lähtenyt jo 18.25.
Ai niin,
yksi iloinen asia eiliseltä: sain vielä sunnuntaina ostetuksi lauantaisen Aamulehden, siinä Tampereen valtalehden musiikkikriitikko (Aamulehdessä todella on vielä MUSIIKKIKRIITIKKO) raportoi Tampere Filharmonian taiteellisen
johtajan lähtökonsertista mm. näin: ”Kun suuresta pääteemasta oli otettu kaikki mahdollinen
irti, lopussa oli jäljellä vain kiitollisuus musiikkia ja maestroa kohtaan. Täydellisen hiljaisen hetken jälkeen salintäysi yleisö antoi Linnulle äänekkäät kiitokset seisaalleen nousten, orkesteri soitti kunniafantaarin
ja kapellimestari syleili lähimmät muusikkonsa. Yksi aikakausihan siinä tuli päätökseen. Linnun Tampereen-kausi merkitsi orkesterin ennen kuulumatonta tason nousua, joka alkoi jo hänen ensimmäisistä konserteistaan
syksyllä 2009.”
- Minähän olin avajaiskonsertissa, jonka solisti oli Gabriel Suovanen.
”01.09.2009 kello 13:03
Tampere Filharmonian ja
Hannu Linnun kauden avajaiskonsertti soitetaan perjantaina 4.9.2009 klo 19 Tampere-talossa. Konsertti alkaa Beethovenin seitsemännellä sinfonialla. Väliajan jälkeen kuullaan Martinin Jokamies-monologit ja konsertin päätteeksi
Skrjabinin Ekstaasin runoelma.”
Mielenkiintoista kuulla Skrjabinin Le Poème de l´extase uudelleen, nyt RSO:n konsertissa ensi syksynä. Wanhan Rouvan
sitku-elämää.. situku remppa on ohi, sitku elämä palautuu ennalleen, sitku konserttikausi taas alkaa ja..
Toinenkin
iloinen, tämän hetken tieto eilen: erään läheisen sairaus ei olekaan niin laajalle levinnyt kuin aluksi pelättiin.