Ei vainkaan, ei se kuuteentoista tuntiin lopu! Gustav Mahler, Richard Strauss, Melanie Diener ja Hannu Lintu Tampere Filharmonian 2012-2013 kauden päätöskonsertissa –
joka samalla oli myös Linnun hyvästijättö orkesterin ylikapellimestarina. (Tosin vierailuja on tiedossa, siis myös Wanhan Rouvan rengasmatkoja Tku-Tre-Hki-Tku..)
Monen huolen aiheuttama katkonainen uni teki aamusta vähän hankalan ja vaati Wanhalta Rouvalta ylimääräisiä ponnistuksia jotta elämä lähtisi käyntiin. Mutta sitten kun olin hiostavassa helteessä
ehtinyt rautatieasemalle odottelemaan junaa, silloin pamahti juhlamieli päälle. Asiaa toki auttoi tekstiviestikin jossa kerrottiin että lippu on odottamassa: ”Tervetuloa!” - Miten pienillä huomaavaisuuksilla saa lähimmäisen
onnelliseksi. No, joku on sellainen
. Useampikin tässä maailmassa saisi olla, minä itse mukaanlukien.
Helpottavan viileä Tampere-talo ja pitkäaikainen ystäväni, musiikinnautiskelija, takasivat mukavat hetket jo ennen konserttia. Melkein vakiopaikakseni
muodostunut istumapaikka oli juuri sellainen kuin olin toivonut
ja salin täyttäneen juhlayleisön kanssa antauduin Richardille ja Gustaville
ja heidän musiikkinsa tulkeille.
Richard Straussin Vier letzte Lieder (Neljä viimeistä laulua) on kauan ollut yksi rakkaimpia laulusarjojani, varsinkin
sen kolmas Beim Schlafengehen (Nukkumaan mennessä), Herman Hessen runoon luotu. Eilen laulut tulkitsi henkeäsalpaavasti sopraano Melanie Diener. Osasin odottaa jotain odottamisen arvoista, sillä muutama vuosi sitten Tampere
Filharmonia vieraili Turun musiikkijuhlilla ja juuri Diener oli solistina häikäisten ja mieleen jääden.
Kiitos Hannu, että toit hänet taas Suomeen!
Illan järkäle, Mahlerin Ysi (Sinfonia nro 9 D-duuri), oli luopumisen
teemaan tarkoituksellisen hyvin sopiva musiikillinen aarreaitta. Nyt löysin Ysistä eka kertaa sitä, mistä Mahlerin sanotaan opastaneen (?) Sibeliusta ”sinfonian täytyy sisältää kaikki”. Tässä
tulkinnassa oli kaikki. Tällaista musiikkia pitää kuulla ja nähdä konserttisalissa ja siten esitettynä kuin esimerkiksi eilen Tampereella. Tunnelma oli tiheä, lavallakin, ja kapupulpetilla - myös
yleisössä, joka kyllä tapansa mukaan oli unohtanut ottaa yskänlääkettä ennen konserttia
ja kuulemma myös
joku taas rapisteli ohjelmalehdykettä pianissimoiden aikana – mutta kun meitä oli niin paljon, orkesterista ja kapellimestarista säteilevä intensiteetti voitti.
- Eikä
kukaan aloittanut aplodeja ennen kuin kapellimestarin linjakkaat kädet olivat laskeutuneet alas lepoasentoon, bravo! siitä yleisölle. 
Kautta koko 82-minuuttisen Mahler-elämyksen orkesterista kuultiin hienoja
sooloja. Voi vaskisoittajat (trumpetti ja käyrätorvi joita eniten ehdin seuraamaan), miten pulssia (myös omaanne?) nostattavat herkät soolot teillä olikaan ja miten upeasti te ne soititte!
Kiitos niistä, t. nimim. Entisen Trumpetistin Äiti..
Ja sitten on tuo Dennis Kim, taiturillinen isähahmo konserttimestarin paikalla. Hänen vuoropuhelunsa Melanie
Dienerin kanssa oli koskettavaa.
Kun salintäyteinen yleisö kiitoshurmoksessa ponnahti pystyyn,
meidän kaikkien tunnelmat konkretisoituivat siihen
tulipunaisten ruusujen isoon kimppuun
joka orkesterin intendentillä oli kunnia luovuttaa orkesterin eroavalle
taiteelliselle johtajalle.
Nyt
on päivä minut uuvuttanut,
tähtinen yö ottaa haikean kaipaukseni
vastaan ystävällisesti kuin väsyneen
lapsen.
Päästä kädet kaikesta työstä,
unohda kaikki ajatukset,
kaikki aistit tahtovat nyt
uneen.
Ja sielu lähtee liitelemään vapain
siivin elääkseen yön taikapiirissä
syvästi ja tuhansin tavoin.
Hermann Hesse, suomennos Jukka-Pekka Ruusukallio
Beim Schlafengehen
Nun der Tag mich müd' gemacht,
soll mein sehnliches Verlangen freundlich
die gestirnte Nacht wie ein müdes Kind
empfangen.
Hände lasst von allem tun,
Stirn vergiss du alles Denken,
alle meine Sinne nun wollen sich
in Schlummer senken.
Und die Seele unbewacht, will in freien
Flügen schweben, um imZauberkreis
der Nacht tief und tausendfach zu leben.
Wanha Rouva avasi evakkoasuntonsa oven tasan kello 4 aamulla.
- Niin, kun matka-aikojen arvioiminen
vieraalta seudulta lähdettäessä on hankalaa ja kun on tarkoitus hoitaa joitakin asioita ennen junaan kiipeämistä ja kun paluubussi ottaa lentokentältä matkustajia kyytiin auton täyteen, niistä kaikista ja ihanasta
konsertista muodostuvat ne tunnit = 16 yhteensä.
YleRadio
1 lähetti konsertin suorana ja se on kuultavissa myös Areenassa http://areena.yle.fi/radio/1882011. Väliaikahaastattelu on aivan oma kokonaisuutensa, tarkkailkaa..
Jälkikirjoitus
Kuunnelkaa tuo hieno radio-ohjelmakokonaisuus: konsertti, kapellimestarin väliaikahaastattelu,
konsertin jälkeen Jälkikoirat - 2 h 47 min kannattaa uhrata.