Aamun Hesari jysäytti julki sen, mikä oli ollut odotettavissa, ruotsalainen säveltäjä Anders Eliasson on kuollut.
Eilen. Tapasin Eliassonin pikaisesti, mutta iloisen sydämellisesti muutama vuosi sitten Finlandia-talon lämpiössä, metsästin hänen kommenttiaan ja
kuittaustaan Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin levyyn Dedications, sain pikku hetken, halauksen ja kuittauksenkin. http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/339145/posting/vasksia-keuhkoputkeen.
Myöhemmin tiesin, että hänen voimansa hiipuvat mutta että hän myös sinnitteli viimeiseen asti.
Entinen työpaikkani oli tilannut Eliassonilta kantaesityksen
50-vuotisjuhlakonserttiinsa, mutta sitä ei voitu esittää vaan ohjelmaan oli valittu toinen, aikaisempi teos. Arvaan, että kapellimestarilla, Eliassonin henkilökohtaisella
ystävällä, oli vaikeaa. - Täällä evakossa minulla ei ole mukana levysoitinta eikä levyjä, mutta mielessäni soitan nyt abstraktilla soittimella jonkin KPKO:n Eliasson-levyistäni.
Heräsin aamulla taas säädyttömän aikaisin, viideltä ehkä. Käänsin
kylkeä ja sain nukahdetuksi vielä pariksi tunniksi. Näin unta. Richard Wagner ja Matti Salminen tulivat uneeni
. Olin paikassa
joka aivan selvästi oli Suomen Kansallisooppera – mutta ei kuitenkaan samanlainen. Paitsi mistäs minä tiedän, olen piipahtanut uuden oopperatalon backstagella vain kerran. Mutta siis unessa olin oopperan lipunmyyntitiskillä
(joka oli ikäänkuin kellaritiloissa) kyselemässä edes yhtä lippua talossa esitettävään Wagnerin oopperaan joka EI ollut Tristan ja Isolde. Loppuunmyyty! ei yhtäkään lippua mihinkään
näytökseen!
Pyörin itsepintaisesti tiskin lähettyvillä, ehkä yritin suostutella lipunmyyjää kaivamaan lipun jostakin
salakätköstä. Yhtäkkiä minulle tultiin sanomaan, että onkin löytynyt lunastamaton lippu jonka voisin saada. Eikä maksa mitään, ei edes sitä minimi-, ns. henkilökuntahintaa. Kun sitten katsoin saamiani
lippuja (2 kpl), niissä luki ”kutsuvieras”. (Niinhän niissä usein..) Samassa Mattikin tuli siihen ja meille sukeutui mukava keskuselu – jonka aikana heräsin! 
Pah.
Aika selkeä ja mieleenjäävä uni. Jäljet johtavat suoraan eilisiltaan, jolloin Teema lähetti ensimmäisen osan Ringistä, Reininkullan.
Ohjelman aikana netissä (= shoutbox->kommenttikoppa, suom. Esa-Pekka Salonen) käytiin Wagnerin musiikista
vilkasta mielipiteiden vaihtoa (minä myös), ko. oopperan laulajista ym. Suurin osa meistä oli Ringinsä nähnyt useampaankin kertaan, myös sen Metropolitanin elokuvaversion, jota Yle nyt lähettää. Vaikka en
ole ollenkaan Bryn Terfelin (Wotan) ystävä – toisin kuin myös shoutboksissa kommentoinut Kansallisoopperan entinen pääjohtaja Erkki Korhonen – odotan innolla tämän syntymäpäiväillan Valkyyriaa,
sillä siinä tulee iholle ihana Jonas Kaufmann (Siegmund). Valitettavasti Siegmund kuolee, joten Kaufmann jää tässä tuotannossa yhden illan iloksi.. mutta samppanjapullot poksautetaan auki ympäri maailmaa Richardin syntymäpäivän kunniaksi, niin täälläkin. Prosit!
Jo eilinen Reininkulta
(joka ei ole lempparini) rupesi polttelemaan niin että ehkäpä Wanhan Rouvan on hankittava itselle nämä DVD:tkin – sitten kun euroja on kasassa riittävästi.
Näiden
W-kokemusten jälkeen tuli surullinen olo Eliasson-uutisesta. Minullekin.