Katsoin eilen Teemalta Puhdas Itämeri -konsertin, jossa (silloin lähes) 60-vuotias Valery G helmikuussa luotsasi 130-vuotiasta HKO:ta (Helsingin
kaupunginorkesteri) hyvin samanlaisella ohjelmalla kuin 46-vuotias Hannu L 85-vuotiasta RSO:ta (Radion Sinfoniaorkesteri) nyt keskiviikkona.
Runsas kaksi kuukautta HKO:n konsertin jälkeen hekuma-asetelma Wanhan Rouvan mittarilla keikahti salamana ja ehdottomasti RSO:n suuntaan.
Olen miettinyt syytä, sillä olinhan kiihkeän innostunut Itämeri-konsertistakin http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/954798/posting/next-summer-in-turku.
Yksi syy nousee kärkeen: Valery Gergijev. Hän on ollut kapupörssini TOP10:ssä jo yli
20 vuotta, jakaen ykkössijaa vaihtelevasti parin, kolmen muun maestron kanssa. VG:tä en ole aikaisemmin päässyt livenä seuraamaan orkesterin takaa, ja ostessani lippua helmikuun konserttiin päätin ilman muuta istua H-katsomossa.
Lukuisten näkemieni TV-ohjelmien vuoksi Gergijevin johtamisessa ei oikeastaan tullut esiin paljon mitään uutta, mutta olla läsnä tilanteessa (ja melkein voida koskettaa, jopa konsertin aikana!
) on kuitenkin aina aivan oma juttunsa.
Vaikka HKO:ssa on ollut käynnissä jo jonkin aikaa muusikkojen vaihtuminen nuorempiin, sen ”arvokkaampi vanhan herran/rouvan profiili” niin ohjelmistossa kuin soittajissakin sulautui hyvin Gergijevin ulkoisesti
melko rauhalliseen tyyliin. - Pidin enemmän HKO:n solistin Peter Jablonskin Tsaikovski-pianokonsertosta, niin konsertissa kuin eilisessä taltioinnissakin.
Mutta RSO ja Lintu
. Oloni on onnellisen rauhallinen ja raukea.
Tunnelmani ovat pinnassa enkä yritäkään selitellä hurmiotani enempää, voin vain todeta, että suurin kiitos menee Hannulle. Illan orkesteri oli tiukasti kiinni johtajansa sormissa ohuilla ja lujilla langoilla,
muusikot antoivat ja ottivat, johtaja antoi ja otti irti muusikoista ja musiikista sellaista rätinää ja hiljaistakin hiljaisempaa suhinaa mitä harvemmin kuulee. Se täytyy tuntea, fyysisestikin. Miten permanto fortissimoissa
tärähtelikään ja miten korvamme venyivät orkesterin suuntaan hiljaisissa kohdissa.
Musiikin imussa
saimme hengittää samaan tahtiin tai lopussa melkein olla hengittämättä.
Ihana, ihana Musiikkitalo
joka antaa piano-piano-piano-pianissimoidenkin kuulua!
Hidastuksen Mestari hallitsi myös loppuhengityksen,
kun me kaikki yritimme tasoittaa omaa hengitystämme ennen aplodimyrskyä. Illan uskomaton urakka taltioitiin ja tullee mukaan Sibelius-DVD-kansioon jota joudumme odottelemaan vuoteen 2015 Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäiville.
Onneksi on luvattu, että Teema esittää taltioinnin, joskus.
Päivitys
8.5. RSO-konsertin Pohjolan tytär (Sibelius) ja Pianokonsertto (Tsaikovski) Teemalla Kausikortti-ohjelmassa la 18.5., uusinta su 19.5.