.. mutta tehdään kuitenkin!
Tiedän, että useimmat
ystäväni ihmettelevät, miten jaksankaan noita rengasmatkoja Tku-Tre-Hki-Tku – eilen eräs jopa hämmästeli miksi en lyöttäydy kimppaan jonkun autoilevan
tyypin kanssa. Tunnustin, että ympäristössäni ei oikein ole enää ketään samanlaista friikkiä joka lähtisi kuskaamaan Wanhaa Rouvaa Tampesteriin ja takaisin
aina silloin kun Rouvalla ”henki sanoo” että nyt kannattaisi lähteä
. Niin kuin kannatti eilenkin! -
Lämpimät ajatukseni tälle henkilölle joka suhtautuu ymmärtäväisesti kun.. kun roikun mukana.
Tamperelaisten ohjelma oli mielenkiintoinen yhdistelmä Wolfgang Amadeus Mozartia (Litaniae de venerabili altaris sacramento Es-duuri K.V. 243) ja George
Enescuta, näistä ensimmäinen jää näin jälkimuisteluissa auttamatta Enescun sinfonian (nro 3 C-duuri) varjoon, Mozartista haluan mainita hienon musiikin lisäksi pari asiaa. Lavan keskiosaan, kuoron ja
orkesterin välimaastoon sijoitetuista solisteista Tuomas Katajala lunasti ennakko-odotukseni, hän oli sitä mitä häneltä olen oopperalavallakin kuullut, kapellimestari Hannu Linnun ekspressiivinen Mozart-johtaminen toi uuden vivahteen
tai oikeastaan nosti uudelleen pintaan ajatukseni että oopperaan! oopperaan! Cosi fan tutte, Don Giovanni.. jos siis Mozartista puhutaan. Muuten Wagner
. Koska? Siis Suomen Kansallisoopperassa.
Tampereen filharmoninen kuoro oli mukana sekä litaniassa että
sinfoniassa, kuoron valmennus Timo Nuoranne.
Orkesteri
innostui Enescussa aivan huippuunsa, kapellimestari myös. Soittajat vuoroin hymyilevinä, vuoroin tarkkoina otsaa rypistäen, kapellimestari joka suuntaan ehtivänä käsillä, ilmeillä, koko bodylla esitystä ohjaavana..
50-minuuttinen teos oli yleisölle huippuesimerkki audiovisuaalisesta musiikkikokemuksesta jonka haluaa uusia – onneksi on tulossa levytys
! sitten joskus.
Konsertista jäi raikas,
iloinen, lämmin tunnelma joka pyörii mielessä pitkään. Kiitos, kiitos, sain kyllä toivomaani ja pyytämääni potkua eilisestä konsertista omaan remonttirevohkaani! 
Joka siis jatkuu tänään illalla ja huomenna ja ylihuomenna ja ..
Yöllä oli täyttäkin täydempi täysikuu, sellainen keltainen gouda. Kirkas yö. Kello oli kolme, kun Wanha Rouva pitkäperjantain aamuna tuli kotiin, sanomalehdetkin olivat ehtineet ennen.
Huomasin lehdissä erään ns. hyvinvointialan lehden mainoksen, jossa on mm. tällainen juttuvinkki MUSIIKKI HOITAA > mieliala ylös, verenpaine alas. Wanha Rouva mittasikin tänään pitkästä
aikaa verenpaineensa, tulos: paremmat kuin hyvät lukemat! Mutta senhän jo ennestään tiesinkin miten musiikki vaikuttaa. - Tosin näillä elämysmatkoilla on eräs haittavaikutus: kun oikein kunnolla uppoaa, ei voi pariin kolmeen päivään mennä kuuntelemaan yhtään mitään muuta. Eikä aina myöhemminkään.
Ehkä ensi kaudella..
Toukokuun
2013 elämykset on jo valittu.