Aina silloin tällöin katson ruotsinkielisiä tv-ohjelmia, joitakin ihan tarkoituksella. Kuluvan viikon lopulla aikaa meni kuullun ymmärtämiskokeen puolelle. Syy: en pidä siitä että ns. pitkä elokuva pätkitään televisioon – enkä
pitänyt nytkään kun sattumalta näin loppuosaa Stieg Larssonin Millenium-triologian toisesta osasta,
Flickan som lekte med elden. Pakenin tälle rakkaalle tietokoneelleni ja kaivelin arkistoistani ko. elokuvasarjan (sen alkuperäisen ruotsalaisen) jonka olin joskus sattunut saamaan – mutta ilman suomenkielistä tekstitystä. Niin kävi taas kerran että
vaikka kello rupesi menemään pitkälle yli puolen yön (kahteen) katsoin kokonaan trilogian viimeisen osan
Luftslottet som sprängdes, ei voinut lopettaa kesken. Iloinen yllätys oli, että elokuvan nopeasti ja ei-kirjakielellä heitetyt repliikit olivat jo aika ymmärrettäviä tällä toisella katsomiskerralla.
Edellinen ymmärtämiskoe oli Antikrundan joka tuli torstaina FST5:n kanavalla SVT Worldin ohjelmana. Siinäpä tuli skåååånskaa ja muita murrenäytteitä koko tunnin verran! Tai siis
olisi tullut 60 minuuttia mutta suomalaisille piti katkaista ohjelma viisi minuuttia ennen loppua, lähes kesken sanan, niin että ties kuinka monennet uutiset saatiin kuuluville/nähtäville! Puh. Antikrundan on erinomainen
ohjelma jota on tullut joskus katsotuksi netin kautta suoraan Ruotsinkin televisiosta.
Valikoiman täydensi tänään sunnuntaina ohjelma Jälkivääntö/Eftersnack, makasiiniohjelma jonka toimittaja oli poiminut kahden tutkijan (Helsingin yliopiston henkilökuntaa) tekemän selvityksen ruotsin kielen opetuksesta.
Sen mukaan yläasteikäiset koululaiset suhtautuvat ns. pakkoruotsiin myönteisesti, vain 20% ilmoitti vastustavansa sitä. Puolet vastanneista suhtautui ruotsin opiskeluun myönteisesti. Ohjelman keskustelijoiden mukaan tämän olisi pitänyt olla viikon ykkösuutinen!
Ohjelmassa ei selvinnyt, miten laaja oli ollut tutkimusaineisto. Hip hej hurra!