uutisia

 

.. EP:n 60-v-juhlakonsertti olisi voinut olla - vähän toisenlainen. (Katsoin Stage24-taltioinnin, olinhan mukana silloin itsekin, mielipiteeni ei muuttunut.)

Meillä monilla kädet eivät riitä..♥

 

 

Mutta ollutta mikä mennyttä. Wanhan Rouvan unia vartioi taas öisin Marcel Proust, jonka olen pienen tauon jälkeen ottanut seurakseni upotesssani puoliltaöin tempurin syleilyyn. Olen kolmannella kierroksella osassa kaksi:

"Swannin rakkaus". "Paikannimet: nimi".

 

 

Tuntuu ajoittain, että vasta tässä vaiheessa, noin 40 vuotta ensilukemisen jälkeen, teksti rupeaa avautumaan kaikkiin niihin suuntiin mitä Proust lienee aikoinaan ajatellut. Ja hän oli nuori keski-ikäinen sana- ja ajatustaituri silloin. Kauan Wanhan Rouvan samaistuminen - ja kärsivällisyys - kestikin, ennen kuin yösydämen hiljaisuudessa tunnen todellisesti kadonneen ajan ja tunnen samalla riittämättömyyttä voidakseni löytää sen. "Kadonnutta aikaa etsimässä" vuodesta 1919 koronavuoteen 2020. Ja olen vasta toisessa osassa kymmenestä.

 

 

"Kun Swann kuunteli tätä sävelmää, hänen kasvonsa näyttivät siltä kuin hän parhaillan nauttisi hengitystä vahvistavaa huumausainetta. Ja musiikin tuottama mielihyvä, joka kohta kehittäisi hänessä todellisen tarpeen, muistutti tuolloin kieltämättä mielihyvää,

 

 

jota hän olisi tuntenut kokeilemalla erilaisia hajuvesiä,

 

 

 ottamalla yhteyttä maailmaan, jota ei ole meitä varten suunniteltu,

 

 

joka näyttää meistä muodottomalta, koska se ei ole silmin nähtävissä,

 

merkityksettömältä, koska se ei antaudu älyllemme,

 

 

koska emme tavoita sitä kuin yhdellä ainoalla aistilla.

 

 

Swannille merkitsi perusteellista lepoa ja ihmeenkaltaista uudistumista - Swannille, jonka silmät, hienostuneet taiteentuntijat, ja älyn, tapojen ja tottumusten tarkan huomioitsijan,

 

hänen elämänsä nuivuus oli lähtemättömästi leimannut

 

- tuntea muuttuneensa ihmiskunnalle vieraaksi luontokappaleeksi, sokeaksi, johdonmukaiseen ajatteluun kykenemättömäksi fantastiseksi yksisarviseksi, mielikuvitukselliseksi olennoksi, joka vain kuulonsa kautta on yhteydessä ulkomaailmaan.

Mitä väliä sillä, vaikka se väittikin rakkautta hauraaksi, hänen omansa oli vahva ja voimakas!" ♥♥♥

 

 - - Ja teksti sivulla 67 jatkuu. Lukekaa itse! Suomennoksen on loihtinut Inkeri Tuomikoski. Tässä blogissa omavaltaiset rivinvaihdot teki Wanha Rouva.

 

 

Beethoven virkistää.. Suuri osa tästä päivästä on kulunut menneiden ja menetettyjen kulttuuritapahtumien maksettujen pääsylippujen palautuksen järjestelyssä.

 

Kiitos Kansallisoopperalle♥, joka aikoinaan perusti oman lipunmyynnin ja johon meillä asiakkailla muodostuu oma tili, se takaa joustavan palvelun, teknisesti, mutta oopperassa on myös henkinen jousto ja ystävällisyys🙂.

 

Kymmenkunta lipputietoa Wanhan Rouvan kesän 2020 konserteista ja oopperoista on nyt lähetetty eteenpäin, mutta rahapalautukset eivät mitenkään voi korvata😥 menetettyjä oopperoita, konsertteja, tanssitapahtumaa eikä ystävien ja tuttujen tapaamisia..💋

 

 

Mikä voisi antaa lohtua tai koronakidutuksen kestämistä? Beethoven?

 

Sääksimurhetta sunnuntaina.

Riemua maanantaina ja tiistaina:

♥Pölyt pois Beethovenista! Osa N+1

Ludwig 250 v ☺♥☺♥♥♥!

 

Aikaa on kulunut vuoden verran siitä kun B:n pianokonsertot Helsingin Musiikkitalossa tallennettiin ja M-talon kahteen kertaan ääriään myöten täyttänyt yleisö seurasi  konserteissa peräkkäisinä iltoina paikoilleen jähmettyneenä (= ei voi liikahtaakaan ettei vaan mitään mene  ohi..) ja kiljuen riemuitsi kokemaansa elämystä sitku konserttojen viimeiset soinnut olivat häipyneet ja taiteilijat, onnellisen yleisön kannustamina, kiittäneet toisiaan ja ottaneet vastaan yleisön loppumattomat kiitokset.

Stephen Hough, Hannu Lintu ja RSO.♥♥♥

 

Vajaa vuosi siitä Wanhan Rouvan postiluukusta tulla tupsahti kolmen CD:n paketti .

 

Olin edellisinä päivinä vääntänyt viittä vaille julkaistavaksi surukirjoitusta Seilin sääksien kohtalosta, mutta jättänyt sen odottamaan valokuvien valintaa. Koko viikko oli kulunut kuin sumussa, kylmän sään ja tuulen mellastaessa ulkona sateen kanssa vuorotellen.

 

 Ennenaikaisesti tyhjentynyt pesä..💔

 

Siihen ankeuteen musiikin maailma ja musiikin voima tulivat omaan kotiini, voima erityisesti siksi, että tämä pianokonserttolevytys tuo eläväksi sen tunnelman, joka täytti Musiikkitalon, vie minut taas johonkin minkä muistan niin rakkaana, mutta jota on mahdottoman vaikea kuvailla. Tässä musiikissa kuuluu ja näkyy (vaikka ei olekaan kuvallinen tallenne) kirkkaus, rakkaus musiikkiin, taituruus, samaan tahtiin hengittäminen, säveltäjän nerous, muusikkojen antautuminen. Kaikki.

 

Maanantaina tapahtui kaikkiaan kaksi lämmittävää asiaa: melkein pääsin kuuntelemaan 'kärpäsenä katossa' urkumusiikkia Domiin – mutta se hanke jumiutui Wanhan Rouvan selkäkremppaan joka hillitsi retkeilyaikomuksia – tai siis toivottavasti vain siirsi tulevaisuuteen, esimerkiksi Naantaliin..

 

Lähes samaan hengenvetoon kun jouduin peruuttamaan urkumusiikin Posti toi erittäin hyvin pölytetyt Beethovenit 🤩 , raikkaat ja rakkaat muistot vuodentakaisista konserteista.♥♥♥