Tapahtumia tai sitten ei

Tämä kummallinen kuuma kesä, kun kansa on kuluttanut bensaa ja matkustellut ympäri Suomea, jotkut ihan ulkomaillakin, on lojuttu paahtamassa nahkaa rannoilla ja käyty hikoilemassa erilaisissa tapahtumissa – eihän meihin korona tartu, nyt pitää juhlia ja ’rentoutua’..

 

Yleisradiossa aluetoimittajat väittävät, että vielä on kesää jäljellä, elokuu on se paras, lämmin, pehmeä, pimeä kuukausi. Juu-u, tuulee niin että puista oksat katkeilevat, onneksi sataa tasaisin väliajoin niin että ilmassa lentävä pöly ei pahemmin pääse kiusaamaan. Nämä tuulet vasta alkusoittoa? Katuvalot on sytytetty. Tuntuu kuin olisi monessakin mielessä ’tyyntä myrskyn edellä’.

 

Kävin tänään haahuilemassa tavaratalossa, joka on ollut aina lempitavarataloni ja joka on ollut tosi pitkään remontissa – ja näyttää  olevan vieläkin. (Sointuu hyvin kauppatorin ja sitä ympäröivien katujen remonttiin!) En ole ollenkaan varma, onko lopputulos kaiken ’vaivan väärti’.. Tietenkin asiakkaille tulee halvemmaksi kun ei kaaoksesta löydä mitään🙂. Ravintoloita on n+1, viinillä ja ilman, Hesekin löytyy jne. :(

 

- Noh, aika näyttää.

 

Wanhan Rouvan kesä on ollut melko tarkkaan muutaman edellisen kaltainen. Hissuttelua kotona, syntymäpäiväni aikoihin koettua Rakkaiden Nuorten pyörremyrskyä lukuunottamatta. Nalle Puh sanoi: ”Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!” 🙂- Ei se määrä, vaan se laatu.♥

 

Neljä koronapiikkiä on saatu, mutta maskia käytän bussissa ja isommissa kaupoissa edelleenkin.

Sillä syksy saapuu: kulttuurikattaus on jo kohtalainen, tarjottimelta löytyy RSO, HKO, TFO, ♥Kansallisooppera♥ joka välissä. Ja Verdin Requiem Domissa. Vielä oli tarkoitus yksi keikka tunkea Turun kaupunginteatteriinkin, ai niin ja Tanssiteatteri Erilläkin olisi mielenkiintoinen tarjous Turun taiteiden yönä. Puhumattakaan Kiasmasta, jonka ARS22 on vasta korkattu, ei tutkittu..😉

 

Sitten on tietenkin kaikenlaista muuta jota ei tässä kannata ruveta tarkemmin selostamaan.

 

Niinku esimerkiksi kadun toisella puolella syksyllä mahdollisesti alkava koulurakennuksen purku ja sit joskus uuden koulun rakentaminen.. Wanha Rouva on jo varustautunut korvasuojaimilla, kiitos lapseni joka tietää nämä(kin) hommat ja lahjoitti sellaiset. Sitäpaitsi stereoni toimivat taas loistavasti (kiitos, lapsi!🙂), joten voin tuutata Wagneria ja kumppaneita kilpaa purkumetelin kanssa.. jos sikseen tulee.

 

Tällaisia kesyjä kuulumisia täältä. 🙃

 

Kirjat on siirretty odottamaan kirjahyllyihin raivattavaa tilaa..

.. ja ruusut siirrettiin kahden viikon ilon jälkeen bioroskiin.

.. miten ihanalta tuntui kun konserttisalin lattiassakin (ja kuulijan varpaissa) tuntui orkesterin lataamat, esityksen vaatimat noin viisinkertaiset (?) fortet - eikä kuulijan korvat kuitenkaan kirkuneet tuskaansa.. ihana ihana Musiikkitalo! ♥  Kontrastina hiljaiset suvannot rauhoittivat.



Kuusinkertaisissa riveissä, niin paljon kuin salin porrastetuille tasoille ja permannolle mahtui, soittajia jotka tarkkaan tarkennettuina, harjoitelleina ja johdettuina saivat Šostakovitšin dramaattisesta sinfoniasta nro 8 c-molli ulos varmasti kaikki mitä säveltäjä vuonna 1943 Neuvostoliitossa oli halunnut ilmaista ja mitä me, orkesteri, kapellimestari ja salin täyttänyt yleisö, tunsimme/tunnemme tänä aikana.



Wanha Rouva oli sijoittanut Musiikkitalon 10-vuotisjuhla-arvonnassa voittamansa lahjakortin tähän konserttiin Shosta-rakkauden vuoksi. Ei Mahlerkaan♥ ollut haitaksi..



Kiitos Shosta.♥



Myöhemmin, kun olin jo lippuni ostanut, on julkistettu, että illan kapellimestari Jukka-Pekka Saraste on nimitetty HKO:n seuraavaksi ylikapuksi Ms. Mälkin jälkeen. Tuli siis tässä samalla katsastettua Sarasteen 'kelpoisuus' (vitsi vitsi), sillä Rouvalla ei ole ollut minkäänlaista henk.koht. mielipidettä hänestä, mutta sen sijaan kyllä pitkä ja perinteikäs suhde Helsingin Kaupunginorkesteriin..



Eilisen perusteella kelpuutan Jack-Peter Sunrisen HKO:n seuraavaksi ylikapuksi. 😉 Aplodien kestosta päätellen myös muu yleisö kelpuutti..

Ja olen iloinen että valitsin tämän konserttiensi-illan, tunnelataus lavalla ja salissa oli raju ja pakahduttava -  once in a lifetime.



Aika on poikkeuksellinen enkä arvaile, koska konserttiohjelma on rakennettu ja lopullisesti päätetty, mutta alussa olleiden valikoitujen Mahlerin Des Knaben Wunderhorn -laulujen kanssa kokonaisuus vaikuttavuudessaan vei yöunet. Melkein.



Kulttuuripäivän muu osuus, esim. bussi- ja taksimatkat tapahtumineen, ovat eri juttu josta joskus kirjoitan - tai sitten ei.



Sen verran voin vilauttaa, että Kiasman Ars22 on nyt korkattu, näyttelykirja ostettu ja että olin vähällä myöhästyä illan konsertista, sillä kelloni paristo sanoi sopimuksen irti klo 17.10 - ja  kun kännykästä sattumalta huomasin reaaliajan, silloin todellisuudessa oli noin 3 minuuttia konsertin alkuun ja Rouva istui vielä kaikessa rauhassa Musiikkitalon aulan penkillä..😮



P.S. Hesarissa tänään:

”Sydän petti sittenkin. Suomalaistenkin suosikkipianisteihin kymmenillä solistivierailuillaan kuulunut Aleksandr ”Lexo” Toradze kuoli Indianapolisissa keskiviikkona 11. toukokuuta vain viikkoja ennen 70-vuotispäiväänsä.”😥



Siis eilen.  Kerran tapasimme Mikkelissä = saalistin nimikirjoituksen käsiohjelmaan.

 


T. S. Eliotin runosarja Autio maa, ensimmäinen säe.  Siitä yleiseen puhekieleen tarttunut sanonta/toteamus/oletus tai jotain sellaista. Nyt tuntuu sellaiselta että 'totta on mitä toveri tarinoi'.



Wanhan Rouvan huhtikuu, osin jo helmi-maaliskuukin, on ollut tuskastuttavan monivaiheinen. Monen vuoden koronaeristyksen ja tapahtumattomuuden jälkeen eräänlainen hässäkkä elämässä on ollut jonkinverran liikaa ja aiheutti ikävän takapakin siinä (lähes) parhaassa osassa Rouvan elämää: toinen kauan odottamistani oopperaelämyksistä oheisineen jäi kokematta. 😥

 

Kansallisooppera aloitti ensi kauden lipunmyynnin tänään. Mutta Valkyyrian irtoliput myydään - jos jotain jää - vasta elokuussa. Mistä Rouva kiskoisi useita satasia kausikorttiin, jonka esityksistä osa voisi jäädä katsomattakin?

 

smiley

 

- - -



Auts!😮 Kiskaisin nuutuneelta pankkitililtäni ja oopperan asiakastililtä lauantaisarjan kausikortin hinnan!!!🤩 Varmistin oman paikkani sekä Valkyyriaan että Siegfriediin - ja muutamaan muuhunkin.. ☺♥☺♥


       Valkyyria                           10.09.2022 15:00        
    Tripla: World Wide Dance    01.10.2022 19:00    
    Innocence                          12.11.2022 14:00    
    CircOpera 2.0                     26.11.2022 19:00    
   Turandot                             04.02.2023 19:00    
   Raymonda                          11.03.2023 14:00    
   Siegfried                            22.04.2023 14:00    

 

Vastapainona aamupäivän huonoihin tuntemuksiin jolloin tuon jutun alkuosan kirjoitin, pitäisi kai ymmärtää se, että Rouvaa vuosikymmenet piinannut astma on otettu tutkimukseen ja jonkinaikaiseen seurantaan. Aika näyttää, onko siitä ja uudesta lääkityksestä apua. Onneksi keuhkoista ei löytynyt mitään vakavaa. Kas, kun 'vanhuus ei tuu yksin, se tulee  kansaneläkkeen kanssa' hoettiin jo Wanhan Rouvan nuoruudessa, silloin, kun asia ei ollut ajankohtainen. (Ei sitä kansaneläkettä kyl vieläkään tule.)



Nyt eletään reipasta ja liukasta takatalvea, aurinko paistaa ja lunta ripottelee. Katolta putoilee suuria lumikasoja kovalla räminällä peltisille ikkunalaudoille, maa-alueille annettu tuulivaroituskin on aiheellinen, sillä Rouvan kotipihan tuulimittari heiluu, vaikka oksilla on painavaa lunta.

Tuulimittari.



Huhtikuun henkinen helpotus tuli tuosta oopperan kausikortista.

Syyskuuta ja oopperan kauden alkua odotellessa on hyvä muistaa ❤RSO:n ja SPR:n Ukraina-hyväntekeväisyyskonsertti Musiikkitalossa 31.8. Hieno orkesteri, hieno ohjelma, hienot solistit, kuoro - ja paras kapellimestari.💋  Vielä on lippuja saatavana.

 

Hey Pandas, Post Something To Support Ukraine (Closed) | Bored Panda

 

smileyHuhtikuulle asemoituu Wanhan Rouvan paras asia: lapseni syntymäpäivä.😉

 

Siis ei huhtikuu olekaan kuukausista julmin, aikaisempi pettymys kääntyi tänään rauhalliseksi iloksi🙂, vaikka toinenkin huhtikuun odotettu tapahtuma jää kokematta: turkulaisen tanssi-ihmeen Atte Kilpisen esiintyminen uudessa Tanssin talossa Tero Saarisen teoksessa Hunt. Sitäkin olin niin odottanut, sekä Saarisen että Kilpisen taituruuden vuoksi. Ehkä Atte tanssii tulevalla kaudella Kansallisoopperassakin?



Katolta tippuu nyt jääkimpaleita, napsahti ikkunaan oikein terävästi, ei kai lasiin tullut säröä?

22.3.22

 

Sievä päivämäärä. Sievä? Höh. Kauan odotettu päivämäärä. Meni miten meni, pettyä en voi, ainakaan, jos Turku-Helsinki-Turku -bussit pysyvät tiellä..

 

Siis en pety. Luotan päämäärääni, aina olen nauttinut tuosta tietystä 'paketista' ♥☺ joka minua odottaa, se on ollut takuutuote lähes 20 vuotta.

 

Aurinko paistaa. Käsidesit ja vaihtomaskit mukaan ja eiku menoks' 😉. Ja liput! jotka melkein unohdin.. Huh.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Keskiviikkona

 

Eilisessä ei ollut mitään sievää. Sitä enemmän draamaa, syvälle käyvää musiikkia, taidokasta näyttämötyöskentelyä ja se musiikki: musiikin vaikutus, se on aina otettava vastaan avoimin mielin eikä sitä saa/voi ohittaa, vaikka näyttämöllä tapahtuisi vaikka mitä! - Eilen tapahtuikin.

 

Richard Straussin Salome vyöryi Wanhan Rouvan ympärille koko Kansallisoopperan vahvistetun orkesterin voimin. Vaikka oopperan ylikapellimestari Hannu Lintu hiipi kapukorokkeelle niin huomaamattomasti kuin uljas pitkä henkilö voi, musiikki humahti ympäri avaruutta ja valtasi oopperatalon sinä hetkenä, kun Lintu antoi ensimmäiset merkit orkesterille ja kohotti kätensä. Sillä samalla sekunnilla vyöryyn mukaan lähti Wanha Rouvakin. 💋 Hiukan oli totuttelemista siihen, että lähes tyhjä lava moninkertaisti musiikin volyymin. Mutta kaikkea ei voi saada, kait.

 

Saksalainen ohjaaja Christof Loy on mullistanut Salome-oopperan kokonaan ja teos oli toteutettu Norjaan, jossa joku? oli käynyt sen katsastamassa, hyväksymässä ja sieltä ohjaus siirrettiin Suomen Kansallisoopperaan.👍

 

Jännittävää ja ilahduttavaa, että löytyy henkilöitä, joilla on riittävästi mielikuvitusta, tahtoa ja taitoa tyylikkäisiin muutoksiin. Ei Oscar Wilden näytelmän ajatukset ole ainakaan minun näkemissäni Salome-versioissa tullut koskaan näin selkeästi esiin.  Ei siis koskaan ennen, vaikka Straussin musiikin takia olen useita esityksiä nähnyt. Painopiste tässä siirtyi raadollisen ns. normielämän (?) moniin juonitteluihin. 😮 Uskontoperusta oli säilytetty ja kaiken riehunnan aikana korostettiinkin, draaman myllerryksessä se saattoi  eri syistä jäädä vähän huomaamattakin.

 

Musiikki! Soittajat, solistit, kapellimestari joka piti hallinnassa, johtajan näpeissään, kiivastempoisen draaman. Muutamankin kerran mielessäni vilahtivat tulevat Wagnerit.. ♥ ♥ ♥ Aah, miten jaksan odottaa.. ja miten osaisin lähettää voimaenergiaa kapellimestarille. 🤨

 

- Wanhan Rouvan julma käytännön totuus on, että nyt pitääkin  ruveta säästämään Wagner-lippuhintoihin.

Myös tämä esitys pitäisi kokea toisen kerran, mutta Wanhalla Rouvalla on nyt muun elämän aikataulu liian tiukka.. Ehkä.

 

Straussin Salome esitetään yhtenä kokonaisuutena ilman väliaikaa. Mietin illalla, tuulisella bussipysäkillä hiekkaa nieleskellessäni (ei muuten ollut enää jäätä jalkakäytävillä, soraa sitäkin enemmän) ja tönkkösormin tekstaria yritellen, että yhtään enempää oopperan lataamaa tunnevyöryä en ehkä olisi kestänytkään. Ei ainakaan eilisessä viimeisen päälle jännitetyssä kaaressa. Jos draamaan olisi tökätty väliaika, se olisi aiheuttanut turmiollisen lässähdyksen ja tuhonnut koko oopperan. (Onneksi Salome esitetään aina ilman paussia.)