kalenteri


Esimerkiksi tällaisen konserttitaltioinnin:

 



A state-of-the-art concert hall opens its doors in Moscow’s Zaryadye Park: the Zaryadye Concert Hall! A grand event that brings together the brightest stars of the Russian musical firmament—from Albina Shagimuratova, Anna Netrebko, Ildar Abdrazakov, and Mikhail Petrenko to Pinchas Zukerman, Daniil Trifonov, and Denis Matsuev—and the Mariinsky Theater Orchestra under Valery Gergiev’s direction.

 



Minun henkilökohtaisia suosikkejani tuossa listassa ovat Petrenko, Trifonov ja Mariinski&Gergijev, siksi, kun olen saanut Musiikkitalossa nauttia heistä.. on ikään kuin vanhat tutut lavalla! Leveä hymy

 



Raha liittyy tähän aarreaittaan siten, että kun taannoin katsoin medici.tv:stä Gramophone-palkintojenjakogaalan, huomasin, että ko. sivustoilta löytyisi vaikka mitä muutakin.
Olin kirjautunut palveluun sähköpostillani jonne tulla tupsahti muutamaa päivää myöhemmin viesti, että vielä parin päivän ajan olisi mahdollisuus lunastaa kanavan ns. Premium-katseluoikeus vuodeksi 50%:n alennuksella..
En kovin monta minuuttia miettinyt kun hain luottokorttini ja ostin sen avaimen jolla nyt pääsen lukemattomiin konsertteihin, oopperoihin, henkilökuvauksiin, ties mihin. Sellaisiin jotka muuten olisivat minulle vain etäinen haave.




Olen viimeksi, ennen tätä parhaillaan soivaa konserttia, nauttinut medici.tv:n hienoista henkilökuvista, sellotaiteilijoiden eliittiin kuuluneesta Mstislav Rostropovitšista ja nuoresta vikkeläsormisesta Daniil Trifonovista.  Nyt ihmettelen - taas kerran - Valeryn sormien värinää, miten hän sen tekee? Vau Vaikka kuinka harjoittelen, minä en saa sormiani noin nivel niveleltä värisemaan.. Tässä tuleekin näiden taltiointien erikoisuus (erinomaisuus): musiikin lisäksi on paljon mielenkiintoisia lähikuvia, yksityiskohtia.




Niiku nyt äsken Shostakovitšin pianokonsertossa (Denis Matsujev), minusta trumpetistilla oli harvinaisen pitkäkelloinen soitin (olikohan soittimella ollut sutinaa pasuunan kanssaHehe) - ja kovin, kovin oli kirkkaan kullankeltainen, oikein silmiä häikäisi..




Näyttämön kuningatar Anna Netrebko tuli lavalle kimallellen, ei siinä mitään, hänen äänensä on erinomainen, loppukiitoksetkin yleisölle Netrebko niiaili syvään ja sujuvasti.

 



Konsertin päätöspauhuna on osa Musorgskin Näyttelykuvia.

 



Ai niin, mikä on medici.tv:n normaali Premium-hinta? Noin 150€/vuosi. Kun jättää pari samppanjapulloa ostamatta tai laivalta kolme, niin.. Minä katson ja kuuntelen näitä tietokoneelta, hyvillä kaiuttimilla, mutta jos omistaa uudenlaisen hyper-television, sieltähän näitäkin voi nautiskella. Luulisin.

 



Nyt lopetan tämän höpinän SydänWagneriinSydän, jota tarjoilevat Lorin Maazel ja Berliinin filharmonikot vuonna 2001 tehdyllä tallenteella. Yksi tunti ja 15 minuuttia nirvanaa..Hymyilevä


 .. sodan vaikutusta. RSO:n eilinen Berndt Alois Zimmermannin vokaalisinfoniaksi nimitetty teos Die Soldaten (Sotilaat) on tehnyt vaikutuksen, jota nyt lauantain hiljaisuudessa tunnustelen. Kovin moni asia solmiutuu tuohon eiliseen. Rajun sodan aiheuttaman tunnelman outo rinnakkainen olo on sisälläni rauha ja onnellisuus - mitä se sitten onkaan.

On monta tähän rauhan olotilaan vaikuttavaa erillistä asiaa, mutta taidan nostaa päällimmäiseksi musiikin sekä musiikin ja kirjallisuuden tulkit. Musiikki yhdistää, musiikki kaivaa esiin yhteisiä kokemuksia. Musiikki parantaa. Kirjallisuus mietityttää.

Samalla suren hiukan sitä, etten ehkä osaa elää ilman musiikkia ja muusikoita (lue: kaikki sille alueelle asettuvat). Hämmentynyt Sillä musiikki oli ja on juuri sitä, mistä minäkin saan energiaa, iloa, voimaa - ja kuohun jälkeen rauhoituttuani, syvällisempää, onneako? Leveä hymy Kuulemma maailmassa on jotain muutakin..Epävarma

 

Ennen eilistä konserttia Musiikkitalon päälämpiössä kapellimestari Hannu Lintu ja toimittaja Outi Paananen keskustelivat illan ohjelmasta, päähuomio suuntautui Zimmermannin teokseen. Tämä tuokio oli poikkeuksellisen tärkeä, kapellimestarin syvästi tutkittu ja selkeästi esitetty analyysi antoi pohjaa musiikille, joka ilman tuota ennakkovalotusta olisi voinut jäädä pinnallisemmaksi.

Toki olin lukenut etukäteen netissä olevasta käsiohjelmasta Die Soldatenin tietoja, mutta musiikista 'paperilla luettu' voi olla kesympää kuin kuultu, painokkaasti esitetty tieto ja tiedon tausta.

 

Sänkylukemisenani parhaillaan on erinomaisen kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin "Sodalla ei ole naisen kasvoja" -  jota kirjan kansilehdessä kuvataan mm. "- - - on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita." - Muistoissani on vielä eräs, entisessä lähipiirissä yli 50 vuotta sitten viereisestä huoneesta kuultu parahdus "Minun rakkauteni jäi sotaan!" Die Soldaten syvensi nyt lisää näitä tunnelmia. Enkä puhu nyt mitään siitä kaikesta mitä lehdistä luen.

 

Die Soldaten toi pitkästä aikaa näyttämölle myös (sen toisen) "Pohojammaan Juhan", Juha Uusitalon. Solistien osuus tässä supistetussa teoksessa oli minusta kuitenkin vähäisempi kuin itse musiikin, ja väliajalla tapaamani Salmisen Mattikin hehkutti sitä että "Mieti, mitä olisikaan Die Soldatenin varsinainen oopperaversio, 2,5 tuntia.."  Ehkä muutoin loistava istumapaikkani ei antanut riittävää tuntumaa laulusolisteihin, sillä sinne vain korkea sopraano Anu Komsi ja tenori Peter Tantsits pystyivät tuomaan roolinsa yli massiivisen orkesteripauhun. Vaan ei se mitään! Wanha Rouva nautti täysillä - taas kerran - siitä, että valtava orkesteri ja musiikki kokonaisuudessaan pysyivät nautinnollisessa tasapainossa. Kiitos Hannu ja kiitos RSO! Kiitos Musiikkitalo.

 

 Die Soldaten kiitoksilla.

 

Väliajalla Wanha Rouva poikkeuksellisesti risteili täpötäyden yleisömassan joukossa, oli mahdotonta pysyä salissa odottamassa konsertin loppuosaa. 'Meidän Matin' lisäksi tapasin muitakin mukavia tuttuja, ja ennen konserttia sain onnitella myös levy-yhtiö Ondinen perustajaa ja toimitusjohtajaa joka kantoi vaatimattomassa kangaskassissa (toki siinä oli Gramophone-logo) juuri juhlistettua Gramophone 2018 -konserttosarjan voittajan palkintoa.

 


 

Wanhalla Rouvalla oli ilo ja onni kuulla nuo Bartókin viulukonsertot RSO:n konsertissa silloin kun ne levytettiin, joten en hämmästynyt että  esittäjien tulkinta mykisti kokeneetkin arvostelijat kun ehdolle asetettuja levytyksiä Gramophonen sivuilla arvioitiin. Ihanaa että 'minun orkesterini ja kapellimestarini' saavutuksia arvostetaanCool, se saattaa olla (?Silmänisku) merkittävämäpääkin kuin Wanhan Rouvan höperrykset..

 

Paussin jälkeen esitetty Einojuhani Rautavaaran Sinfonia nro 6, Vincentiana, oli kirkas, hauska, mielikuvituksellinen päätös konsertille (.. niin kuin tarkistetussa ohjelmasuunnittelussa oli ajateltukin..♥ kun järjestystä muutettiin).  Moneen kertaan ehdin ajatella, että miksei Rautavaaraa soiteta enemmän, sillä livekuultuna ja -nähtynä tämä musiikki pomppasi myös minun suosikkilistalleni. Toki levyhyllyssäni on muutama Rautavaaran sinfonia, mutta olen niitä hankkinut luultavasti muista syistä kuin koetun konserttielämyksen jälkeen.. muistaakseni.

 

Tähän loppuun sopinee hyvin maininta paikallisen Tempur-myymälän mainoksesta, jossa on valokuva Tepsin keskushyökkääjä Oula Palvesta, hänen suuhunsa on pantu lausahdus: "Mä suosittelen Tempuria kaikille jotka nukkuvat öisin." Hehe Niinpä! Kyl kiekkoilijat osaavat.. ja Wanha Rouvakin, sillä minäkin nukun Tempurilla, nukuin viime yönäkin sitku noin kahdelta sammutin valot. Vähän piti ensin laskea konserttikierroksia Suomen Kuvalehteä selaamalla.. Kuvalehti muuten kunnostautui viime numerossa mainitsemalla (valokuvan kera) RSO-Lintu-Gramophone -palkinnon! ja Risto Nordell sanoo levystä painavan sanansa uusimmassa numerossa.Hyvä

 

14.9.2018 konsertti on tässä https://areena.yle.fi/1-50007305?autoplay=true.

 

 

Myöhemmin iltapäivällä

P.S. Oletteko nähneet/tutkineet, miten banaanikärpänen ui olutlasissa?


.. olkoonkin, että päällimmäisenä on kipuilevan nilkan rauhoittuminen.

 

 

Siis Wanha Rouva voi nyt keskittyä menneiden viikkojen silmän ja korvan ja sydämen tuntemuksiin.Sydän Olenko etuoikeutettu, kun osaan tuntea mielihyvää, onnea, kiitollisuutta siitä miten ihan lähiympäristössäni on ihmisiä/instituutioita jotka antavat mahdollisuuden kokea tyynnyttävää/kiihottavaa/rakentavaa tunnetta?Cool



Muutaman kymmenen euron vuotuinen sijoitus Museokorttiin kannustaa hakemaan ja kokemaan silmillä (ja korvillakin) taiteilijoiden mielikuvituksellisia näkemyksiä maailmasta - tämän- ja tuonpuoleisesta - ja kaikesta muusta mahdollisesta. Miten he sen kaiken keksivätkään?! Mitkä taidot!!!