Tapahtumia tai sitten ei

 .. kun Wanha Rouva jätti tällä viikolla menemättä kahteen konserttiin Musiikkitalossa. Kun viimeinkin olisi ollut tilaisuuksia tarjolla! Liput oli ostettuna ja eka matkan bussliputkin.

 

Mutta tuli muutoksia, mm. tuntitolkulla bussissa istuminen ennen konserttia tuntui epämiellyttävältä eikä radion kolariuutisia tuuttaava muu maailmakaan vaikuttanut kutsuvalta, niinpä tein sen, minkä osaan: ei oo pakko!

Aika usein olen raahautunut matkaan, vaikka lähteminen on tökkinyt, nyt oli kummankin konsertti-illan ympärillä liikaa elämyshohtoa himmentäviä juttuja.

 

Yllätyksenä keskiviikkoon tuli kutsu paikallisen salonkiorkesterin levynjulkistamiskonserttiin! 🙃 Vaan se tuli liian myöhään, tämä fossiili kun ei kovin nopeasti lähde liikkeelle ja viimeiseen saakka myös epäröin, mitä teen HKO:n kanssa.

 

Mihin käytin peruuntuneen konsertin ajan? Surkeisiin ajatuksiin ja murheelliseen oloon.😥

 

Mutta sitten, lisää yllätyksiä: yks kaks  olinkin kotiovella vastaanottamassa ihanaa joululahjaa, viime kesänä Domissa nauhoitetun urkukonsertin äänitettä!

Niin hyvin on tallenne onnistunut, että Wanha Rouva voi aivan kevyesti kuvitella olevansa jälleen heinäkuisessa Domissa eläytymässä 110% hienoon konserttiin, kun musiikki, Bach, Saint-Saens ja 2 x Liszt, pauhaa ympärilläni.

 

Urkuparvella Turun tuomiokirkon 81-äänikertaisten urkujen valtiaana Ville Urponen, näitä kuuluisia 'meidän talon entisiä'. Yksi niistä fiksuimmista.