kalenteri

 

.. päivä päätä käännellessä. Silmänisku

 


Aikomuksista huolimatta Wanha Rouva ei  virittänyt herätyskelloa pörräämään tänäkään aamuna - joten taas ollaan illassa/yössä ja tietoneen näytön reunassa laulaa ♥Dmitri Hvorostovski 'Songs and Romances' (2011), venäläisiä komeita, tunteellisia, mahtipontisia esityksiä ja Moskovan konservatorion täysi sali elää rakastetun Diman mukana täysillä.

 



Hvorostovski-muistoihin Wanha Rouva upposi, kun Finnkino lähetti tiedotteen mitä oopperoita Metropolitanin ensi kaudella elokuvateattereihin tarjotaan ja mitä Met-kesäuusintoja on tulossa. Uusinnoista löytyy mm. Trubaduuri, Jevgeni Onegin (Hvorostovski) ja Turandot (Nina Stemme). Wanhan Rouvan tunnesydän pompottaa jo nyt! ♥



Lehdet pysäyttivät minua tänä aamuna monenkin otsikon kohdalla. Mutta poikkeuksellisesti en ihan joka juttua rivi riviltä lukenut, sillä eilisiltaa yli puolen yön käytin 'tärkeiden asioiden' seuraamista varten talteenottamieni lehtileikkeiden raakaan poistoon. Vain kolme pikku (?) pinoa säästän: kulttuuri, Turku, Yle..

 


Totesin konkreettisesti sen, etten koskaan ehdi/jaksa/pysty kiinnostavia asioita kokoamaan niin että jonkun/joidenkin kanssa voisin niistä vaihtaa ajatuksia, 'resuneerata' niinku viimeisen työpaikkani ensimmäinen esimies, minut taloon pestannut Tuomas Haapanen tapasi sanoa. En koskaan.

 


Lopetellessani lehtien lukua, ikään kuin tuohon oivallukseenikin liittyen YleRadio1 lähetti ohjelmaa "Havaintoja ihmisestä: Yksinäisyys hakkeroi aivot. Yksinäisyys muuttaa ihmisen ajattelua. Miksi ihminen voi olla yksinäinen läheisistään huolimatta ja kuinka ulkopuolinen voi auttaa? - Asiantuntijana yksinäisyystutkija Niina Junttila. Toimittaja on Satu Kivelä. Äänisuunnittelija on Mikko Lohenoja. Ohjelma on uusinta maaliskuulta."

Valitettavasti tätä sarjaa ei enää voi Areenassa kuunnella.



Mutta siis ne lehdet.

 


Euroopan ystävä katsoo kuiluun ja pelkää, otsikoi Saska Saarikoski kolumninsa Hesarissa. Mielenkiintoisesta jutusta vain yksi lause: "Euroopassa hidasälyisimmätkin alkoivat Kanadan G7-fiaskon jälkeen toivottavasti tajuta, mitä Amerikka ensin tarkoittaa: Euroopalle ei jätetä."



(SuukkoDmitri tulkitsee nyt Mustat silmät - aah..)



Hesarissa mm.

 

pakolaisasiaa, taustana sisäministeri Mykkäsen tilaama selvitys,

 

pieni (jatko)juttu Makedonian (Pohjois-Makedonian) nimestä, 

 

juttua Suomen politiikasta "Sipilän ja komission kannat sotesta ovat ristiriitaisia",

 

MV-lehden perustajan käräjiltä, missä jutussa HS-toimittaja ihmettelee miten näin ison asian käsittely oli niin pienessä salissa etteivät kaikki toimittajat mahtuneet mukaan.

 

 

Ja paljon muuta.



HS-mielipiteissä kysellään, miksi Espoon Urkuyö ja aaria -festivaalin konserteissa urkuja ei ole muuta kuin yhdessä konsertissa,

ja toisessa mielipiteessä joku opettaa että turisteille pitää kertoa Kauppatorin lokkien ruokintakiellosta. Hm.



Hesarin torstainumero painottuu hyvinvointiin ja terveyteen.

Tänään torstaisivujen otsikoita:

"Näin panet riidan poikki", "Sää vaikuttaa tunteisiin"

- asioita joita ei tule ajatelleeksikaan silloin kun on tilanne päällä.

 


Sitten elintärkeää asiaa "Pitääkö helteellä syödä suolaa?" No ei!

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikkö suosittelee janoon rasvatonta maitoa, kivennäisvettä, tavallista vettä.

"Suomalaiset saavat suolaa muutenkin aivan liikaa."

Liiallinen suolansaanti nostaa verenpainetta, vahingoittaa verisuonistoa ja lisää sydän- ja aivoinfarktiriskiä ja saattaa tuhota hyvää tekeviä suolistobakteereita. Runsasta kahvin ja alkoholin juomista kannattaa varoa erityisesti helteellä, sillä ne kuivattavat elimistöä.

 


"Hyttyselle kannattaa antaa ruokarauha" neuvoo hyönteistutkija Kainuun Ely-keskuksesta. Cool



Taloussivuilla on iso juttu "Myrkyistä syntyy lääkkeitä", siinä kerrotaan maailman suurimman Parkinson-lääkkeen suomalaisesta valmistajasta, Orionista.



Turun Sanomat esimerkiksi

 

* esittelee oman valintansa kesän roseeviiniksi,

 

* kertoo tarkkaan tulossa olevasta Neitsytperunafestivaalista (uudet perunat ovat 'päivän sana')

 

* jokin vanha tonttiriitajuttu on ratkennut

 

*Naantalissa on Naantali24 -otsikolla pohdittu kahtena päivänä suuria asioita  'yhteiskunnan uudistamisen festivaalissa', toimitus nostaa esiin aiheita kuten

1) Suomi maailmassa,

2) Työ, kilpailukyky ja teknologia,

3) Kestävä kehitys ja kaupungistuminen.

 

Päätöspäivänä kansanedustajapaneelissa julistettiin jokaisen osallistujan mielipiteet käsitellyistä asioista, Persujen Laura H oli TS-kirjoituksen mukaan nähdäkseni lähes kaikesta eri mieltä.



TS-mielipidesivulla kinastellaan esimerkiksi Martin kaupunginosaan rakennettavasta Hesburgerista, puolesta ja vastaan, Hesen Kauppatorin kioski kun joutuu muuttamaan torikaivausten tieltä. Eräs kirjoittaja ihmettelee, että miksi nyt kohistaan tästä burgerravintolan paikasta kun alueella on jo vuosia tönöttänyt keltainen kylmäasema ja siinäkin pyörii liikennettä..

 

Joku on tänään huomannut että kaupunkiliikenteen bussinkuljettajat puhuvat puhelimeen ajon aikana.Vihainen

 

Runsaat urheilusivut ohitan nopeasti päästäkseni sarjakuviin..



Ja niin on taas saatu kasaan monta muutakin, isoa ja pienempää asiaa kummassakin lehdessä, eri näkökulmista katsottuina ja kirjoiteltuina. Tämä paikallinen urheilulehti kyllä kunnostautuu valtavan isoilla mainoksilla plus juttuja kuvittavilla valokuvilla jotka eivät aina ole 'hyviä' eivätkä edes mielenkiintoisia..Kuiskaus Tulen vaihtamaan pelkkään digilehteen, josta (luultavasti) saan blokatuksi mainokset AdBlockerilla.

 


Sokeriksi (?) pohjalle pistän tähän Naantalin Musiikkijuhlilta muutaman valikoidun kohdan Lauri Mäntysaaren (composer, arranger, journalist, critic) kirjoittamasta konserttiarviosta, sillä sitä lukiessani hihittelin itsekseni, omia viime kesän kokemuksiani muistellen:



"Saavuin suurin odotuksin, pitkästyin, ja nyt hiukan hävettää."


"- - - säveltäjäkynä on ennallaan. Ilmaisuvoimainen musiikki väritti niin suomalaiseen luontoon kuin ihmiskohtaloihinkin liittyviä kertomuksia."


"Teoksen kokonaisrakenteessa on kuitenkin jotain, mikä saa mielenkiinnon herpaantumaan."


"- - - teksti on viisasta ja oivaltavaa mutta auttamattoman epädramaattista. - - - Svengaa kuin koulun historiankirja."


"Ikääntyvällä säveltäjällä on oikeus ruveta pohdiskelijaksi, ja kenties - - vielä vakiintuu ohjelmistoon antaen meille kärsimättömille mahdollisuuden syventyä - - - säveltaiteeseen useamman kuuntelun verran."

Otsikko on toki: Sallisen pohdiskeleva kronikka sai huippuesityksen.



Wanhan Rouvan nautintoa Aulis Sallisen Linna vedessä -sävelteoksesta Savonlinnassa häiritsi vielä sekin että olin jo ennakkoon lukenut Lassi Nummen runomuotoisena kirjoitetun tekstin, Olavinlinnan historiikin..



Toisena sokerina pohjalla: molemmat lehdet uutisoivat, että työpaikkakiusaaja Räty on Korkeimmassa oikeudessakin tuomittu työsyrjinnästä. Vau  Edes jossakin oikeus on voittanut.. HyväHehe

 


Ja tänään (eilen) Mr. Trump täyttää 72 vuotta. Yle-ohjelmistossa TV1:llä on torstaisin erinomaisesti toimitettu ohjelmasarja, jossa näkökulmia päivänsankariin:



Yle Areena: Legendaarinen The New York Times on yksi maailman arvostetuimmista sanomalehdistä. Lehti on saanut journalistisista ansioistaan yli 120 Pulitzer-palkintoa.

Viimeisimpänä palkinto myönnettiin uutisista, jotka kertoivat tuottajamoguli Harvey Weinsteiniin liittyvistä ahdistelusyytöksistä sekä Donald Trumpin presidentinvaalikampanjan Venäjä-yhteyksistä.

Miten New York Timesin toimituksen työ on muuttunut, kun presidentti Trumpin hallinto on kirjoittanut journalismin säännöt uusiksi. Neliosainen dokumenttisarja seuraa toimituksen työskentelyä vuoden ajan.


https://areena.yle.fi/1-4187984?autoplay=true

https://areena.yle.fi/1-4187986

Myös Wanhan Rouvan kummitytölläSydän on/oli syntymäpäivä 14.6. Hän on jotain aivan muuta, super!Hyvä

Aamulla ongelmia ja sotkua kaupunkiliikenne Fölin bussilipun nettilatauksessa,

tavallisen pikavuoron 'mateleminen' Salon kautta Helsinkiin,

Bartók-ostos (SydänTetzlaff, Lintu, RSOSydän) Musiikkitalon Fugasta,

valitettavan lyhyt tapaaminen ystävättären kanssa,

Vausykähdyttävä tilaisuus Musiikkitalon Organo-salissa missä päättävät tahot allekirjoittivat Musiikkitalon konserttiurkujen hankintasopimuksen myös meidän kaikkien läsnä olleiden ja satojen muiden lahjoittajien puolesta,

tilaisuuden jälkeen toinen, aivan erilainen, erittäin mielenkiintoinen tapaaminen, VauCool

piipahtaminen Kampin Alepassa ostoksilla,

paluumatka jäätelöherkkua nuoleskellen (40 minuutissa loppui 500 g Kolmen Kaverin Vadelma-valkosuklaata Hehe)

taas hissunkissun Salon kautta erinomaisen kuljettajanHyvä kyydissä,

taksilla la-asemalta kotiin.

 

 

Niin paljon niin monenlaista ajateltavaa yhden päivän aikana - ja jälkeen - tajunnassa ja alitajunnassa päivän vaikutus vaikuttaa vieläkin..  Unet ovat hiukan tavallistuneet. SilmäniskuHehe

Itävaltalaisen urkurakentajan Rieger Orgelgebaun edustaja, sopimuksen allekirjoittaja Wendelin Eberle.

https://de.wikipedia.org/wiki/Rieger_Orgelbau?veaction=edit&section=2

Rieger Orgelgebaulle kaikkea hyvää ja hyvin sujuvaa Musiikkitalon urkujenrakennusta (valmiit 2022) !

 

.. niiden aiheuttamia toimenpiteitä - tai toimimatta jättämisiä. Elämä on täynnä mutkia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onkin aika vaivatonta lymytä kliseiden takana!Epävarma Entä sitten, kun tai jos elämän myllerrys aiheuttaa niin pitkää jälkivaikutusta, etteivät kliseetkään anna helpotusta?

Wikipedia: Klisee (myös klišee < ransk. cliché ’kuvalaatta’) tarkoittaa kulunutta ideaa tai ilmaisua. Sanaa käytetään esimerkiksi taiteen, kirjallisuuden, musiikin ja elokuvan alalla. Sanalla on vähättelevä merkitys.

 

Wanha Rouva painiskelee, taas kerran, näinä hetkinä, päivinä, viikkoina epäselvien asioiden kanssa, itselleni epäselvien, epäselvien ehkä myöskin asioihin osallisina olevien kannalta. Ihan lähellä vaanii tunne omasta merkityksettömyydestäni. Jos kolauksia sattuu lyhyehkön ajan kuluessa useampia, keinot niistä toipumiseen vievät kohtalaisen pitkän ajan. Ja kaunis kesä kiitää syksyn sateita kohti..

 

Törmään jatkuvasti siihen, miten sanojen tärkeyttä ei tajuta tai ei muisteta. Tai ei edes sanota mitään, vaan eletään kuin kulloisetkin asiat olisi puitu selviksi ja loppuun. Itse olen törmännyt viime kuukausien aikana juuri tuollaiseen tyyliin.

 

Toinen, vanhempi tilanne, oli vain vanhan kertausta ja nousi pintaan uuden tilanteen myötä. Se toinen, sitä onkin vaikeampi asetella elämän kehyksiin. Syyt tiedän, ja ne eivät johdu meistä ihmisistä suoraan 1:1, mutta säälin, myötätunnon ja haikeuden keskellä tuntuu pahalta, kun itse en osaa sopeutua. Kuulen kyllä jo muutamankin sanovan että 'älä nyt niuhota, älä odota mahdottomia, sinullahan on kaikki hyvin' jne. Niin onkin.Epävarma Mutta olen huomannut, että joskus monta ns. pientä asiaa klimppiytyy yhdeksi isoksi, jota on vaikea sulattaa tai selittää kenellekään.

 

Tullessani RSO:n kauden päätöskonsertista bussissa, joka pomppi 'kukkulalta toiselle' (E18 on aika kumpuilevaSilmänisku, paikkauksista huolimatta, ja kuljettaja ajoi vauhdikkaasti), yritin muistella juuri elettyä konsertti-iltaa. Muisteluani häiritsi käytävän toisella puolella kaksi henkilöä joista toinen puhui koko ajan (2 tuntia, lentokentältä Piispanristille), edes korvatulpat eivät estäneet sitä kälkätystä kuulumasta minullekin. Juuri eletty museo- ja konserttimatka rupesi tuntumaan tässä vaiheessa uuvuttavalta. Rupesi tuntumaan myös siltä, että ylihuomisin, sunnuntaina, en jaksa taas kaivaa itsestäni innostusta lähteä Helsinkiin, jossa Aleksanterin teatterissa olisi tarjolla Ville Saukkosen ohjaama Verdin ooppera Rigoletto.  Ehkä menetän Box Akatemian oopperaesityksen lisäksi muutakin kuin lippuun ja matkoihin uhratut muutamat kymmenet eurot.

 

Samalla tavalla Savonlinnan oopperajuhlat ovat nyt Wanhan Rouvan kohdalta 'liipasimella'. Matka Turusta Savonlinnaan julkisilla kulkuneuvoilla on hankala, perilläoloaika jää vähäiseksi, sovitut tapaamiset voivat olla vain noin tunnin mittaisia tai ei niitä ei ole ollenkaan. Savonlinnan oopperajuhlat on tapahtuma, siellä pitäisi olla mahdollisuus käyttää aikaa.

 

Perjantaisen Helsingin keikan aluksi Wanha Rouva vietti taas muutaman tunnin Kiasmassa jatkaen museon tämän kesän näyttelyihin tutustumista. Helsingin taidetarjonta on runsas tänä kesänä, uusi käynti pian, pian!

Erkka Nissinen & Nathaniel Mellors, The Aalto Natives - eli siis Puhuva Muna ☺

 

Ennen konserttia tapasin yleisölämpiössä kaksi mukavaa pariskuntaa, toinen tuttava-/ystäväpari jo ay-aktiivivuosiltamme, toinen liittyy sekä HKO:hon että RSO:hon. Niin paljon puhuttavaa ja niin vähän aikaa.. elämä on arjessa kuljettanut meitä eri suuntiin ja kasvattanut konkreettista välimatkaa, ei onneksi henkistä.

 

Pitkän 'alkulauseen' taakse jää vähän väkisin illan konsertti. Epäonnekseni istuin konsertin alkupuolella orkesterin takana melko ylhäällä, huomasin, että silmälasiostoksille on pakko mennä ja pian! Kun Musiikkitalossa konsertissa istuu bändin takana, se ei kuuntelemista haittaa ollenkaan, mutta bonus mikä tulee näkemisestä, ei kaikin osin toteudu.. Surullinen Joonas Kokkosen Interludit Viimeisistä kiusauksista.. ne lipsahtivat Wanhalta Rouvalta aikalailla ohi.

 

Leila Josefowiczin intohimoiseen heittäytymiseen Bernd Alois Zimmermannin Viulukonsertossa pääsin mukaan vasta kun konserttitallenne tuli Areenaan. Ihanteellista yhteistyötä solistin ja kapellimestarin välillä!Cool Kunhan levy ilmestyy kauppoihin, Wanhan Rouvankin levyhyllyssä se tulee olemaan. Zimmermannin teoksista RSO:ssa muistan Photoptosis-esityksen, jota kuuntelin ja ihmettelin konsertissa muutama vuosi sitten varmaan suu auki ..

 

Päätösnumero, Robert Schumannin Sinfonia nro 1 op. 38 ”Kevät”, oli keväisen kepeä ja iloinen.  Ja sitten: "Meillä on vielä yksi piisi.." julisti kapellimestari Hannu Lintu. Orkesteri soitti ylimääräisenä Mendelssohnin Häämarssin - koska ennakko-ohjelmissa alkusoitoksi luvattu musiikki näytelmästä Kesäyön uni oli vaihtunut Joonas Kokkosen interludeihin oopperasta Viimeiset kiusaukset

Olihan se häämarssi isolla orkesterilla soitettuna komeaa! VilliEikä kuulemma liittynyt konsertin päätteeksi kukitettuihin muusikoihin, jotka jäivät bändistä eläkkeelle: Marja Kopakkala, klarinetti, ja Teppo Alestalo, pasuuna.

 

Konsertin jälkeen backstagella kuvioitiin samoja kuvioita kuin yleensäkin, nyt vain höystettyinä toinen toistaan koristeellisemmilla kiitoksilla kapellimestarille sekä konsertista että koko kaudesta. Kiitos!

 

Myöhäisillan kamarimusiikissa Tomas Nunes-Garzes soitti Bachin soolosellosarjan numero 2, d-molli. Rauhoittavaa, puolipimeässä konserttisalissa. Istuin kuuntelemassa sitä erään sellistin vieressä ja kommentoidessani hänelle, että nyt sit alkaa kesäloma, sain tuhahduksen että 'vasta kahden viikon kuluttua, nyt alkavat levytykset'. Nii-in, varmaan aika rankkaa heille, mutta ihanaa meille jotka odotamme niitä levytysten tuloksia. Kiitos jo etukäteen!Cool

 

Konsertista on julkaistu mediassa kaksi ihan oikeata musiikkikritiikkiä. Kumpikaan arvostelija ei, tai kummankaan edustamassa lehdessä ei ole tilaa, arvostele konserttia laajana kokonaisuutena, toinen keskittyy enemmän Joonas Kokkoseen ja toinen Bernd Alois Zimmermanniin, viulusolisti on hurmannut molemmat.  Ja kapellimestaria kehutaan. Wanhan Rouvan raportti on nyt mitäänsanomattomin.  Minähän en olekaan musiikkiarvostelija, samassa tilaisuudessa kuitenkin olimme.